Olipas paska alkupäivä. En tarkalleen ottaen muista, mikä mua vitutti, mut joku asia oikein syvästi. Sit alko ruotsin tunti, mikä vituttaa yksistäänkin ihan tajuttomasti. Ei se mitään, jos siel ei olis niit liikkaluokkalaisii. JOS. No, Joonas taitto mun kynän poikki (liikkaluokan fruittari [itseääntäynnä täysin] ) jonka olin sille hyvää hyvyyttäni lainannu, ja mä vähän kilahdin. Huudettiin pikkusen kilpaa.

Ei siin viel mitää, mut sit ku se Panu tuli siihen, niin sit kyl kilahti ihan täysin. Se kiljas (huom, neitimäisesti) siin mun vieres et: "Minkä numeron sait kokeest? Hei huora!?" Käännyin nopeesti sen suuntaan ja olin sillee "Mikä vitun huora mä sulle oon?" se meni tietysti ihan paniikkiin - ärsyttää ihmiset, jotka esittää enemmän mitä on - ja sano nopeesti et "et mikää" ja sit mä pamautin sitä hetken mielijohteesta kämmenellä aika tosi kovaa päähän. Periaattees mua säälitti, ku se oli niin tyhmä et piti saada se tajuu väkivalloin et ihmisii ei nimitetä huoriks, mut periaattees se oli sille täysin oikein.

Voisin nostaa oikeusjutun kunnianloukkauksesta, mut vähän tyhmää. Joku pieni koulupoika, joka ei kuitenkaa tajuu mistää minkään vertaa, sellanen neljännelle luokalle kuuluva... ei se tajuis puheestakaa mitää, sanon vaa.

Sit menin himaa, katoin taas sen kivan Peter Pan version ja itkin silmät päästäni. Se on niin suloinen, sydäntä särkevä. I'm Jack's broken heart. Miten siihen onkaan ladattu sellainen tunnemäärä...

Sonjaa näin. Saatiin bussissa idea, et ens kesänä, kesäkuun alussa heti kesäloman alettua me lähetään pyöräilee Helsingistä Tampereelle. Mutsit anto molemmille luvatki ja kaikki. Helkkarin hienoo, himasta poissa pari viikkoo kaverin kaa etccc. Oon ihan fiilareissa. Mä voin vaa kelaa, ku istutaan keskel metsää tai leirintäalueella, poltetaan savukkeita kun aurinko laskee, jutellaan hiljaa tai ollaan hiljaa, ja ollaan helvetin onnellisia. Niin onnellisia, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Me ollaan siinä hetkessä, eikä sitä kukaan ota meiltä pois.

Meidän maailmanvalloitus eri tavoin on alkanut.

Sain vapuks töitä. Myyn niitä isoja heliumpalloja kenenkäs muun kanssa kuin kappaskappas Sonjan kanssa. :P Jos hyvin käy, saatetaan saada jopa 100 - 200€ siitä touhusta. Se kaikki me luvattiin säästää tota pyörälenkkiä varten. Hitto kun kaikkeen tarvii rahaa. Mut ei se mitään, toi ainakin hoituu. Oon niin onnellinen just nyt. Kylläkin tosi uupunut ja väsynyt ja turta, mutta mulla on hyvä mieli ja asiat on aika kelkassa ja kohdallaan.