Tänään oli sittenkin kiva päivä. Tai ainakin tähän asti. Huolestuttaa vaan, kun Suskilla ei oo kaikki hyvin. Haluisin parantaa sen oloa, mutta mä en voi kun olen täällä ja se on kotonaan. Riinallakin on asiat ihan päin vittua, se oikeudenkäynti on nyt lähellä ja sitä hajotuttaa ihan kamalasti, enkä mä yhtään ihmettele. Kaikkea niinkin pieni tyttö joutuu kokemaan, ja vielä niin ihana. Se on nyt osastolla ja toivon kovasti, et kaikki menee parempaan päin. Ainakin näiltä näkymin vaikuttaisi siltä.

Oon taas töissä. Inhottaa, mut minkäs teet.

Suunniteltiin Riikan kanssa tänään, mitä tehdään viikonloppuna. Toivon et kaikki tulee olee niin kivaa kun suunniteltiin ja jos se on musta kiinni, niin siitähän tulee just niin kivaa. Hengataan varmaan faijalla kun siel on aina viikonloppuisin kämppä tyhjänä ja se on sisäpaikka, joten ei tuu kylmä. Ajateltiin myös suunnata siitä jonnekin muualle, mut tarkoituksena on poistua hetkeksi todellisuudesta.

Tuli tässä mieleen viimeviikkoinen puhelinkeskustelu:

"Mä en nyt pysty puhumaan, on vähän... muuta tekemistä."
"Nainen sängyssä, vai?"
"Jep..."
"Soittele mulle kun saat kädet vapaaks."

Oli vähän kummallinen fiilis siinä vaiheessa eikä ollut kivaa kun yritin pokkaani pidellä, mut ainakin oli hauskaa. Inhoan ton ihmisen ironista sävyä puhua ja myös sitä, miten se lukee mua. Sellaisia ne rakkaat ihmiset on.