Tänään oli historian pistokoe. Tosi helppo, piti osata vain kaikki Suomen yksitoista presidenttiä kokonimeltä ja aika, milloin on ollut pressa. Ihan iisi, kaikki meni oikein. Mutta matikan koe meni suoraan sanoen päin vittua. Ää ää, poksahdan.

Koulun jälkeen käytiin Elan kanssa niillä, ja oli hiton kivaa. Naukkailtiin taas jotain tosi hilpeää, ja maattiin ihan huuruissa tytön olohuoneen sohvilla kuunnellen Kapteeni Ääntä. Oikeasti en kuuntele lainkaan räppiä, mutta siinä olotilassa se oli aivan mahtavaa ja olo oli tautisen ihana. Muuten kuuntelen heviä, rokkia, punkkia ja kaikkea kivaa suomalaista, esim. Eppunormaalia, Zen Cafea ja sellaista.

No, sitten näin taas sitä ihanaa Sonjaa, ja meillä oli ihan mukavaa taas. Oltiin kaffella ja silleen. Näin Samia ja muuta perus porukkaakin tänään. Tahtoisin kovasti miehen, mutta kun kukaan ei halua mua. ANGST--

Jos tunne on sokea, ja hän yrittää vedota tunteisiisi
hän on liian kovasti erehtynyt.
Sinä et tunne, et koskaan mitään.

On olemassa poika nimeltään Kristian. Hän on vaaleanruskeahiuksinen, hänellä on tummanruskeat, melkein mustat silmät ja kulmakarvat. Poika on minua kaksi vuotta vanhempi, pitkä ja hento. Hänen kylkiluunsa näkyvät kauniisti nahan läpi ja siipiluut ovat oikein kauniit. Kristian käsittelee hellästi, antaa aikaa ja suutelee kuin lasia. Niin kaunista ja suloista. Mutta paha vain, poika ei pidä minusta lainkaan. Ei edes tuhlaa kahta sekuntia minuun päinkatsomiseen. Voi ei, en tiedä mitä hänelle tekisin, että hän rakastuisi minuun palavasti. :'D Ei sentään.