Taaskaan en saa nukuttua. Kaikki asiat vaan kiertää kehää mun päässä. En oo tainnu ilmoittaa, tai sit oon, mut en oo enää Villen kans. Kai se jätkä pitää vaan unohtaa, se teki paljon pahaa. Näin sen muuten tänään. Vein Rialle tupakkaa Shellille, ja Villekin oli siin. Se vaan puhu puhelimes koko ajan ja kaarteli ympäri Shellin pihaa. Sit se sano Rialle moimoi ja lähti jonneki kai ryyppää tai jotain. Häröö, se pelkää mua.

Mul on tosi nuutunu olo. Taaskaan ei väsytä paskaakaan ja mä vaan dataan. Mun pitäis oikeesti hommata tähän joku lääkitys. Ei ne kyl tän ikäsille taida antaa kyl mitään, vaik tää onki ollu mun suurin ongelma yli pari vuotta. Ja lähes joka perkeleen yö, ihan hirveetä. Kun mä vedin vielä Panacodeja, kelasin löytäneeni keinon tähän ongelmaan, mut en sit löytänykään. Ne meinaan aiheuttaa hallusinaatioita ja harhaääniä kun niitä tarpeeks vetää. En uskalla enää.

Tekstaan Ollin kans. Se on se, joka asuu Espoossa mut jota en siltikään oo ikin tavannu. On täs joku nelisen vuotta tunnettu. Hitto, oikeesti, voin sanoo sille vaik et paska on hyvää, ja silti se vastaa jotenkin tosi rauhottavasti ja rauhallisesti, silleen et se hyväksyy ihan kaiken. Et se hyväksyy mut tällasena. Se on ihana poika, onneks mul on tollanen kaveri. Upeeta, Mirka kliseilee ja on herkkä. Sellasia ne vuoden ekat päivät vissiin sit on. Mut oikeesti, siihen poikaan voi luottaa. Siis Olliin. Oon taas höpöttäny sille ihmissuhteistani ihan liikaa. Mut se kyl tietää, et jos se sit haluu puhuu niin se saa. Ja mä autan sitä aina parhaani mukaan.

Haluisin nyt vaan halata Ollii. Tai sit Saaraa, Saara on niin ihana. Mitähän mä tekisin nytkin ilman sitä? Tai noit molempii. Olis tosi kamalaa, kun ei pystyis kehenkään luottaa pätkääkään. Se olis niin typerän hirveetä. En ees haluu kelaa sitä.

Äsh, pakko taas ikkunatupakoida.
Vuoden eka päivä.
Ei tunnu yhtään.