Onneks tää on ees vähän helpottunu. Puhuttiin jotai tänää koulun jälkeen, se pyys mua ettii sen puhelinta mun faijalta ja tolleen, ja just hetki sit löysin sen sängyn takaa. Ei me onneks olla niin tajuttoman huonois väleis, mut mikään ei silti tuu koskaan olee enää niin hyvin ku ennen. Oltiin ihan sairaan hyvissä väleissä. Aina kipeet läppäflirttailut päällä ja tollee, mut eipä oo enää. Oltiin melkein parhaimmat kaverit.

Sain tupakkalapun tänään koulusta ja se laskee salee mun käytösnumeroa. Mut mä en haluis enää polttaa. En en en. Inhoon kaikkea. Koulussa on niin vaikeeta, kaikki kuittailee kaikesta, oon vitun surullinen, ihmiset utelee... En mä kadu perjantaita, mulla oli kivaa ja näin pois päin, mut en haluu hutsun mainetta. Joka mulla vissiin jo on. Koko tää Itä-Helsingin osa tietää siitä. Mut ei se periaatteessa haittaa. Oon vaan nyt niin maassa kaikesta, en kyllä tarkalleen tiedä mistä kaikesta.

Mut inhoon mun tunteita. Ne on niiiiin syvältä.