tää mun elämä on niin syvältä. koko ajan tuntuu, et mulle ei tapahdu yhtään mitään koskaan ja et kierrän jotain kehää ympäri, ja silti koko ajan tapahtuu kaikkea. oikeestaan kaikkee yleisesti ottaen huonoa tapahtuu paljon, mut mä en koe niitä asioita huonoina. mul ei oo enää mitään omatuntoa, ei jälkeekään mistään sellasesta. en edes tiedä, mistä se johtuu. oon tunnoton paska tiettyjen asioiden suhteen, mut en mä maindaa sitä mitenkää. tosi omituista, mut tämmönen mä kai sit oon.

eilen oli pitkästä aikaa tosi kiva päivä. siihenkin kivaan liittyy tiettyjä kyseenalaisia juttuja mut must eilisessä pääasia oli se, et oli oikeesti aidosti kivaa. join taas, tietty, eikä se oo hyvä asia, mut näin emmii ja sen poikaystävänkin ekaa kertaa. se oli tosi lyhyt! mut sulonen. ne sopii yhteen. :) faija auko taas tapansa mukaan päätään mut en mä jaksa välittää siitä, se vaan on niin elämäänsä kyllästyny lusmu, ja sit se haukkuu kaikkia muita saamattomiks. samapa tuo.

oon saanu jopa uuden ystävän, sitäkin näin eilen. ja kävin ostaa vähän vaatteitakin. elämä on nyt melko rauhallista ja kohta on synttäritkin.  eiköhän tää tässä mee omalla painollaan. :)