Lauantaina oli tajuttoman kivaa. Tuli oltua erittäin sekasin, riehuttua, tapeltuakin vähän, tanssittua, laulettua ja juoruttua. Jotenki niin loistava reissu.

Eilinen olikin sit ehkä kamalin päivä ikinä. Heräsin ihan kaameessa krapulassa, en pysyny pystyssä ja mulla oli ihan hillitön kiire. Olis pitäny ehtiä kirkolle yhekstoista kun oli ne myyjäisten tapaiset. Olisin varmaan ehtinytkin sinne asti, mut sain epilepsiakohtauksen. Sitä en tietenkään muista, kun katkee filmi ennen kohtausta kokonaan. Tajusin jossain vaiheessa oikein hatarasti ja sekavasti, et ei mulla oo aikaa makoilla lumihangessa. Jostain kaukaisuudesta mä kuulin "pärjäätkö sä?" ja tarkemmin "minne sä oot menossa?" Mumisin että kirkolle. Mä en nähnyt henkilöä, jonka kanssa keskustelin, mut nousin siitä ylös ja kävelin loput kakssataa metriä kirkolle.

En mä tajunnut että se oli kohtaus, kelasin vaan et miks vitussa makaan maassa. Jälkioireet oli kyl ihan samat ku kohtauksen jälkeen, mut siinä tilassa ei tietenkään tajua mistään mitään.

Menin kirkolle ja Milla odotti mua ovilla. Se sano saman tien, et vittu sä Mirka haiset, ootko sä vieläkin ihan kännissä. Sanoin etten todellakaan oo ja mumisin jotain muuta omaa. Milla luuli et ollaan dokattu koko yö. Sit se sano et mun pitää mennä kotiin, koska mut heitettäis aivan varmasti kirkosta ulos siinä kunnossa. Lähin menee.

Mutsin piti tulla hakee mut, mut auto oli lumen peitossa, joten päätin kävellä. Tai olihan mun vähän pakko. Huojuin ja hoipuin, laahasin jalkojani ja melkein itkin. Ihmiset luuli varmasti et oon kännissä. Oli vaan niin loppuun palanu olo. Mutsi käveli mua Shellin kohdalla vastaan ja käveltii yhes himaa. Menin suoraan suihkun kautta nukkumaan ja nukuin sit viiteen asti.

Vasta seittemän aikaa ku menin Sonjan kans kahville Itikseen tajusin, et se oli kohtaus. Ei mun jälkioireet muuten olis ollu samat, en mä muuten olis nukkunu niin vitusti, en mä muuten olis löytäny itteeni makaamasta maassa. Thanks God maassa oli lunta, muuten olisin lyöny pääni asfalttiin ja kuollut.

Tänään on tuskallinen päivä. Pitäis lukea fysiikkaa, äikkää, ruotsia, yhteiskuntaoppia ja bilsaa. Sit pitäis saada kässän työ tehtyy ja muutama pari lapasia joulumyyjäisiin. Mä en kestä, kuormitan itteeni ihan liikaa.

Faija pääs tänään pois. Nyt se on saanu taas päähänsä lähtee Thaimaahan. Se lähtee 21. tätä kuuta. Mun tekis mieli ampua se. Oikeesti.