ihan oikeesti, en tajuu miten ihmisel voi olla näin paha olla. miten tää ylipäätään on ees mahdollista? kattelin jotai ikivanhoja protukuvii ja jemina näytti niis ihan erilaiselta ku nyt. se kiinnostu musta jo protulla omien sanojensa mukaan. ja heti, ku mä oisin saanu sen, mä vaan nain sitä ja heitin sen vittuun. just nii.

toisaalta oon niin rikki, et oon ihan tyytyväinen mun päätökseen. silti mua vituttaa, et ylipäätään menin naimaan koko tyttöö, koska se ei tarkottanu mulle oikeestaa mitää sen enempää ku kukaa muukaa, jota oon pistäny. pitää tietty todeta, et on yks ihminen joka merkitsi ja merkitsee edelleen ihan vitusti. siltä sain kaiken, mitä hain ja sille pystyin antaa melkeen kaiken, mitä halusin. mut se meni jo, menneisyys on menneisyys eikä sitä saa takas vaik kuinka yrittäis.

mun elämä on yhtä mustaa kuiluu. inhoon mun elämää. miks mä vaan en voi kuolla? mun elämäs on vaa itä-Helsinki ja monii ihmisii, jotka vaan kusettaa, eli mul ei oo muuta ku paskaa. onneks malla sano mulle joskus, et oon yks vahvimmista ihmisistä kenet se tuntee, ja se auttaa vieläki jotenki kierosti jaksaa. muuten kaikki sit onki perseestä.

voisin vetää tänää kauheen jurrin. paha maailma mun ympäriltä katois ees hetkeks.