Huoooh, väsyttää. Ollaan vielä kotona. Minä, Miia ja Miikka lähetään faijalle kohta tekemään ruokaa. Onneks Miikka ottaa omat pannut ja kattilat mukaan, mä en pystyis tekee ruokaa niillä faijan paskasilla välineillä.

Leivottiin eilen faijalle kakku tai lähinnä mä leivoin. Miia vittuili mulle vieressä ja korputti vaan. Siihen jäi sen leipominen. Mut ei se haittaa. Mul oli ihan kivaa, kun mietin et laitoinko nyt kaikkee ihan oikeen verran. :P

Mä oon jotenkin tosi loppu henkisesti ja fyysisesti. Ja just rupes korvissa (=kuulokkeista) soimaan Teleksin Siivet. Tää on ollu mun lempi biisi siitä asti, kun kuulin tän ekan kerran, eli n. 5-7 vuotiaasta asti. Rakastan tätä kappaletta niin liikaa.

Haluisin jo sinne faijalle. Ei mun tupakkaa tee mieli tai silleen, mut olis kivaa et tää isänpäivä hömpötys olis ohi jo. Emmä jaksa, tää on niin turhauttavaa...

Kohta on itsemurhan tehneiden muistopäivä, samana päivänä kun faijalla on synttärit. Ajattelin mennä sytyttämään kynttilän Tuomiokirkon portaille Arin muistoks. Siel tulee olee paljon kynttilöitä, niin kuin joka vuosi. Sen jälkeen voisin istua hetken siinä meidän kantapaikassa ja olla vaan ihan hiljaa, kerrata niitä muistoja uudestaan ja uudestaan päässä ja yrittää olla onnellinen. Sil on nyt hyvä olla, kyllähän mä sen tiedän. Pohjimmiltaan hyvä ihminen, tottakai se pääsee taivaaseen. Tai pääsi, eihän sitä voi tietää. Vaikka onhan siitä jo kolme vuotta.

Toivon, että tää joulu tuntuu joululta. Elan äiti sanoi, että sit kun joulu lakkaa tuntumasta, ja vuodet tuntuu menevän tosi nopeesti ohi, se vauhti vaan kiihtyy. Kohta mä havahdun kuulemma siihen, että oon kolkyt enkä oo saanu mitään aikaseks. Et mun elämä on valunu hukkaan. Mä en haluu et niin koskaan tulee käymään. Mä haluun, etten ikinä jumiudu paikalleni, vaan että oon aina se "tuulen tyttö" niinku Ari sano, matkustan paljon, ennen kaikkea purjehdin, muutan usein, en vakiudu - tai ehkä, mutten ainakaan mee naimisiin enkä hanki lapsia, korkeintaan adoptoin yhden jos niinkään -, pidän yhteyttä vanhoihin kavereihin silloin tällöin ellen useamminkin, en tuu ikinä vanhaks, oon aika oma itteni, en koskaan tuu välittämään muiden muhun kohdistuvista negatiivisista ajatuksista, koitan olla positiivinen tai sitten en, en koskaan hanki lääkkeitä tähän yhteen sairauteen ettei mulle käy niinku Outille, en koskaan pukeudu vaaleanpunaiseen tai valkoiseen, en käy teekutsuilla (aidoilla ja alkuperäsille) eli Suomeks sanottuna, mä haluan elämältäni sitä, että näen maailmaa ja oon täysin vapaa, sitoutumaton mihinkään jos niin haluan.

Huh. Mun piti kertoa joulusta, anteeks kun innostuin. Mulla on pieni visio Millan joululahjasta. Tai itse asiassa, jos hyvin käy niitä on kaksi. Tiedän muuten sen synttärilahjankin. Kih.

Rakastan joululahjojen ostamista ja antamista. Siitä tulee itelle niin hyvä mieli, jos löytää just jonkun sellasen jutun, jonka tietää ilahduttavan jota kuta. Ei sen tarvitse olla mitään isoa, hienoa ja kallista, vaan jotain sydäntä lämmittävää. Jotain, jonka joku ihminen muistaa edes hetken, ja heittää sitten ehkä pois, jättää nurkkaan tai sitten kantaa mukanaan joka paikkaan koko loppuelämänsä. Kuka tietää.

Päätin hankkia jotain siis Millalle, Sonjalle, Mialle, Elalle, Emmille, Mariallekin ehkä, tietysti perheelle, Saaralle, Riikalle, Outille, Miikalle ehkä, Joonalle ♥ (tässä kohdassa sekoan päässäni soivalle NINille ♥), Jeminalle, Sandralle, Jesselle ja Rikun mutsille vois viedä jotain pientä. En tiedä pitäisköhän lähettää Heidille tänä vuonna jotain, mut siinähän on pähkäilemistä taas. Se luultavasti on saanut musta jo ihan tarpeeksi. :'D Noo, katellaan.

Haluun leipoa paljon pipareita jo joulukuun alussa ja aloittaa jo tässä kuussa lahjojen oston. Tulee jotenkin... lämmin fiilis. Toivottavasti. Viime vuonna niin ei käyny ollenkaan. ;< Se oli tosi harmillista. Mut luulis et siinä tohinassa fiilistä tulis. Voi ää, talvi on niin ihanaa ja kaunista aikaa. Olis tosi kivaa viettää joskus joulu mummin kanssa, mut nää haluu viettää joulun himassa vaan meijän kesken. Ja mummi on niin täpinöissä koko ajan, että juoksee kuitenkin pitkin kaupunkia. Seuraava presidentti varmasti.

20 minuuttia niin lähdetään. Ja sit näen Millaa. ♥