Huoooh, väsyttää. Ollaan vielä kotona. Minä, Miia ja Miikka lähetään
faijalle kohta tekemään ruokaa. Onneks Miikka ottaa omat pannut ja
kattilat mukaan, mä en pystyis tekee ruokaa niillä faijan paskasilla
välineillä.
Leivottiin eilen faijalle kakku tai lähinnä mä
leivoin. Miia vittuili mulle vieressä ja korputti vaan. Siihen jäi sen
leipominen. Mut ei se haittaa. Mul oli ihan kivaa, kun mietin et
laitoinko nyt kaikkee ihan oikeen verran. :P
Mä oon jotenkin
tosi loppu henkisesti ja fyysisesti. Ja just rupes korvissa
(=kuulokkeista) soimaan Teleksin Siivet. Tää on ollu mun lempi biisi
siitä asti, kun kuulin tän ekan kerran, eli n. 5-7 vuotiaasta asti.
Rakastan tätä kappaletta niin liikaa.
Haluisin jo sinne
faijalle. Ei mun tupakkaa tee mieli tai silleen, mut olis kivaa et tää
isänpäivä hömpötys olis ohi jo. Emmä jaksa, tää on niin turhauttavaa...
Kohta on itsemurhan tehneiden muistopäivä, samana päivänä kun
faijalla on synttärit. Ajattelin mennä sytyttämään kynttilän
Tuomiokirkon portaille Arin muistoks. Siel tulee olee paljon
kynttilöitä, niin kuin joka vuosi. Sen jälkeen voisin istua hetken
siinä meidän kantapaikassa ja olla vaan ihan hiljaa, kerrata niitä
muistoja uudestaan ja uudestaan päässä ja yrittää olla onnellinen. Sil
on nyt hyvä olla, kyllähän mä sen tiedän. Pohjimmiltaan hyvä ihminen,
tottakai se pääsee taivaaseen. Tai pääsi, eihän sitä voi tietää. Vaikka
onhan siitä jo kolme vuotta.
Toivon, että tää joulu tuntuu
joululta. Elan äiti sanoi, että sit kun joulu lakkaa tuntumasta, ja
vuodet tuntuu menevän tosi nopeesti ohi, se vauhti vaan kiihtyy. Kohta
mä havahdun kuulemma siihen, että oon kolkyt enkä oo saanu mitään
aikaseks. Et mun elämä on valunu hukkaan. Mä en haluu et niin koskaan
tulee käymään. Mä haluun, etten ikinä jumiudu paikalleni, vaan että oon
aina se "tuulen tyttö" niinku Ari sano, matkustan paljon, ennen kaikkea
purjehdin, muutan usein, en vakiudu - tai ehkä, mutten ainakaan mee
naimisiin enkä hanki lapsia, korkeintaan adoptoin yhden jos niinkään -,
pidän yhteyttä vanhoihin kavereihin silloin tällöin ellen useamminkin,
en tuu ikinä vanhaks, oon aika oma itteni, en koskaan tuu välittämään
muiden muhun kohdistuvista negatiivisista ajatuksista, koitan olla
positiivinen tai sitten en, en koskaan hanki lääkkeitä tähän yhteen
sairauteen ettei mulle käy niinku Outille, en koskaan pukeudu
vaaleanpunaiseen tai valkoiseen, en käy teekutsuilla (aidoilla ja
alkuperäsille) eli Suomeks sanottuna, mä haluan elämältäni sitä, että
näen maailmaa ja oon täysin vapaa, sitoutumaton mihinkään jos niin
haluan.
Huh. Mun piti kertoa joulusta, anteeks kun innostuin.
Mulla on pieni visio Millan joululahjasta. Tai itse asiassa, jos hyvin
käy niitä on kaksi. Tiedän muuten sen synttärilahjankin. Kih.
Rakastan
joululahjojen ostamista ja antamista. Siitä tulee itelle niin hyvä
mieli, jos löytää just jonkun sellasen jutun, jonka tietää ilahduttavan
jota kuta. Ei sen tarvitse olla mitään isoa, hienoa ja kallista, vaan
jotain sydäntä lämmittävää. Jotain, jonka joku ihminen muistaa edes
hetken, ja heittää sitten ehkä pois, jättää nurkkaan tai sitten kantaa
mukanaan joka paikkaan koko loppuelämänsä. Kuka tietää.
Päätin
hankkia jotain siis Millalle, Sonjalle, Mialle, Elalle, Emmille,
Mariallekin ehkä, tietysti perheelle, Saaralle, Riikalle, Outille,
Miikalle ehkä, Joonalle ♥ (tässä kohdassa sekoan päässäni soivalle
NINille ♥), Jeminalle, Sandralle, Jesselle ja Rikun mutsille vois viedä
jotain pientä. En tiedä pitäisköhän lähettää Heidille tänä vuonna
jotain, mut siinähän on pähkäilemistä taas. Se luultavasti on saanut
musta jo ihan tarpeeksi. :'D Noo, katellaan.
Haluun leipoa paljon pipareita jo joulukuun alussa ja aloittaa jo tässä kuussa lahjojen oston. Tulee jotenkin... lämmin fiilis. Toivottavasti.
Viime vuonna niin ei käyny ollenkaan. ;< Se oli tosi harmillista.
Mut luulis et siinä tohinassa fiilistä tulis. Voi ää, talvi on niin
ihanaa ja kaunista aikaa. Olis tosi kivaa viettää joskus joulu mummin
kanssa, mut nää haluu viettää joulun himassa vaan meijän kesken. Ja
mummi on niin täpinöissä koko ajan, että juoksee kuitenkin pitkin
kaupunkia. Seuraava presidentti varmasti.
20 minuuttia niin lähdetään. Ja sit näen Millaa. ♥
sunnuntai, 11. marraskuu 2007
Kommentit