Mä en ymmärrä, miks kukaan ylipäätään tekee tollasta.

"Et sit feidaa mua, oikeesti."
"En tietenkään, mä tiedän milt tuntuu tulla feidatuks."

Haistapa vittu. Musta jotenkin kummasti tuntuu, ettei mua vittuakaan enää kiinnosta miten sulla menee tai mitä sulle kuuluu. Toi oli pahempi ku sellanen hengailufeidaus, nyt meillä oli duuniakin. Sun ansiostas mä en saanut tehdä sitä duunia. Vittu että kyrsii tollaset idiootit. Ja ite oon viel niin idiootti et aion kostaa noin paskan tempun.

Mut onneks Éla, Danny, Ida ja Emma pelasti taas mun päivän. Jotenkin rakastan niitä, mut must tuntuu et Emma ja Éla on ainoita jotka pitää musta. Ehkä Dannykin, mut Ida ei tosiaankaan. Typerää sanoisinkos, kun en edes tiedä mistä se johtuu.

"Mun elämä rakentuu mielikuvista, mielikuva siitä, että kuuntelee Black Sabbathia, polttaa hamppua, jammailee, matkustelee, chillailee, ei ole osa yhteiskuntaa. Toi on semmoinen mielikuva, joka on mun mielestä hyvä. Juuri sen takia mun elämä ehkä tuntuu jotenkin kurjalta, koska mikään ei tavallaan ole aitoa... Eikä ole oikeen mitään tavotteita asetettu."

Jotenkin niin totta munkin kohdalla. Todellisuus on jossain vitun kaukana täältä, enkä mä saa otetta, en edes haluaisi. Mulle kelpaa tää, mä tykkään tästä. Se on jotenkin hassua kun kuitenkin tietää, ettei tää tai mikään muukaan ole aitoa.

Kohta on Julian synttärit. Ihanaa nähdä sitäkin pitkästä aikaa.