Mulla on tosi yksinäinen olo.

Sain annettua mr.x:lle sen synttärilahjan. Oon iloinen siitä. Ja se halas mua, ja melkein huus, kun annoin sen sille. Opethin paidan. Se oli niin iloinen, ja mä olin onnellinen siitä.

Se myös avautu mulle taas. Siitäkin tuli hyvä mieli, vaikka samalla tuli tosi paha fiilis. Ei ole helppoa ollut silläkään ei. Mä en vaan tajua, miten toiset kestää. Tai siis, onhan mullakin ollut tosi paljon kestämistä. Niinkuin toi yks hinttari tossa. Sössöttää Tainalle ja Helille jotain kännipäissään. Mä haluisin mennä nukkumaan jo.

Valehtelelisin jos väittäisin öisin herääväni murehtimaan maailmaa. Valehtelisin jos väittäisin, ettei se kiinnosta mua ollenkaan.

Nyt se soi radiossa. Ois vain siistii antaa periksi. Mä olen väsynyt. Ja kännissä. En kyllä enää, mutta ehkä ihan pikkusen. Eli siis leikin nimi on laskut.

Oli ihan kivaa. Otettiin Elan kanssa tolva mukaan ja lähettiin kirjastolle. Siellä oli Dansku, Panu, Pasi, Betti, Pinja, Pate, IsoPate ja se yks. Kaikki kyllä yhtäkkiä katos pois, ja minä, Ela ja se jäätiin sinne. Ekaks oli vähän hiljasta, mutta kun laitoin minikajarit kiinni mp3seen, tekstiäkin alko tulemaan. Puhuin mr.x:n kanssa musiikista ja Ela alko itkemään. Pidin sitä sylissä ja puhuin samalla sen yhen kanssa. Sit jotekin ajauduttiin puhumaan gospel musasta ja The Rainista ja VIPistä ja Stryperista. Siitä sitten juttu lähti kohti Vuosaaren Seurakuntaa ja pappeja, leirejä... Sitten se mun upee mieheni heitti, että luuli mua täysin ateistiksi kun näki mut siellä riparin ennakkotapaamisessa. Kun mä kysyin, että miten niin, se ei osannut vastata.

Se oli about kaks tuntia ennen meidän keskusteluja alkanut selittää, että sen pitäis lähteä, mutta jäi sitten suustaan kiinni. Onneks. Tykkään niin sikana kuunnella, kun se puhuu. Se puhuu asiaa ja paskaa lomittain, mut se sen tapa puhua on niin ihana. Tai siis, se puhuu silleen vähän sössöttäen muttei kuitenkaan. Sillä on tosi kiva tapa puhua.

Mua vaan huolestuttaa se kaikki, mitä se itsestään, elämästään ja perheestään kertoi. Eihän mun tarvitsisi huolehtia siitä kaikesta, mutta kun se painaa mun sydäntä. Mä olisin just sillä hetkellä halunnut ottaa sen mun syliin ja halata tosi kovaa ja välittää, mutten mä kyennyt muuta kuin halaamaan sitä mahdollisimman rakastavasti. 

Se halas mua silloin, kun annoin sille sen paidan. Se tykkäs siitä niin kovasti, että halaskin mua kovaa ja kiitteli kauheesti. Sanoin vaan, että mulla on tapana ostaa kavereilleni synttärilahjoja. Juttuhan meni kokonaisuudessaan niin, että puhuttiin siitä, että sen pitää lähteä. Sit vaan sanoin, että mulla on sille lahja, mutten halua nähdä kun se saa sen, vaikka tiedän että se pitää siitä. Se vaan hoki että anna anna anna, ja mun kieroon pieneen mieleeni tuli kaikkea mahdottoman perverssiä mieleen, mut mä vaan kahlitsin ne ajatukset jonnekin kauas.

Ojensin lahjan sille ja pussia availlessaan se sanoi, ettei kukaan koskaan anna sille lahjoja. Että sen äiti antoi sille viiskymppiä mutta siihen ne lahjat sitten jäikin. Ja onneks se tykkäs siitä paidasta. Se puki sen heti päälleen. Musta jotenkin tuntuu, että toistan itseäni vaiheeks. :D

No, sitten kun se lähti, se vielä halas mua ja kiitti kamalasti vielä. Lähettiin Elan kanssa tänne meijän faijalle ja saunottiin ja juoruttiin, ja Ela sanoi huomanneensa meidän silmäpelin. Aaw, somaa. Joomoi. Se ihmetteli, miten kukaan muu ei muka ole huomannut sitä. Nauroin sisäisesti ja totesin, että joo-o, sitä vähän mäkin.

Täältä sitten lähdin kolmen maissa saattamaan Elaa Patelle, kun se meni niille yöksi, ja kävelin yksin takasin faijalle, miettien mun mr.x:ääni ja kaikkea siinä, ja kuunnellen gospelheviä jälleen. Mä vaan rakastan sitä musiikkia. Kaikkea hevimusiikkia. Voi jestas.

Nyt on taas niin tyhjää, ettei mikään täytä sitä, ennen kun saan sut taas mun lähelle, mun viereen, mun syliin. Miks elämän pitää olla näin hankalaa? Joku silti kantaa mua aina. Ihan aina.

Värkkäsin tällaisenkin ihan itse. Kommentoikaa, jos tykkäsitte.

Niinä päivinä

rakkauteni kasvoi

tunsin olevani lapsesi

en enää yksin tässä julmassa maailmassa

en enää yksin kaukaisuudessa

en enää.

Suuruudenhullut 

tekevät toisistaan sairaita

huutavat kurkku suorana pimeydessä

eikä kukaan muu rakasta heitä

kuin Sinä.

Sairaat

niin kuin minä

saavat rakkautesi

vaikkeivät edes tiedä miksi.

Mutta Sinä olit pelastuksemme

kaikkemme

tärkein.

Kolme naulaa.

------------------

Ps. se pyys mut huomenna sen ja yhen kaverinsa kanssa ottamaan kaljaa. Vastasin myöntyvästi.