Oon polttanu ainakin tuhat röökii tänää. Ei kyl mikään ihme, mut.

Kuuntelen jotain vahaa musaa, jota kuuntelin joskus vuonna 2003. Tosi ihanii muistoi herää. Just tos Mian kaa kelailtii kaikkee, mitä on kakarana - vielä kakarempana kun nyt - tullu tehtyy. Me vaan oltiin niin ironisen tietämättömiä kaikesta, ja se on jotenkin tosi outoo. Mietin täs vaa, et mitä voi viel tulla eteen tän elämän aikana, ku pienenä oli vaan leikkipuisto, kalloit ja pihat. Nyt on kaljapullot, röökiaskit, tappelut, puukot, veitset, naarmut, viillot ja vittuilut. Toivottavasti mä joskus paranen tästä teineydestä. Hevimusasta en kyl haluu koskaan parantuu.

Tänää juhlittiin sukulaisten voimin Miian 18-vuotis synttäreitä. Oli ihan perkeleen tylsää. Mut miettikää, et Sami puhu mulle! Se tuli juttelee jotain. Olin aika järkyttyny, mut samal ihan onnellinen. Sain pitkästä aikaa jotain kontaktii serkkuuni. Viimeks juttelin sen kaa kolme vuotta sitten tai ylikin, vaikka ollaan nähty monesti siin välis. Hassua.

Himasta lähin Millalle syömään omenapiirakkaa. Bussimatka tuntu pidemmältä kun koskaan ennen. Meijän pysäkin ja Columbuksen välissä on kolme pysäkkiä, ja se matka kestää bussil noin viidestä seittemään minuuttia. Mulla oli niin paha olo niiden rappioituneiden ihmisten takia; kaks juoppoa jotka tappeli, yks n. 40-vuotias mies keppien kanssa, yks hullu ja yks, jolla oli yks keppi, eikä se halunnut mennä istumaan. Kuski oli niin kiltti, että suostu sen naisen takia, jolla oli se keppi, ajamaan vähän rauhallisemmin, mut ää. Mulla oli niin paha olla. Onneks pääsin sit Millan syliin ja juomaan niiden perheen (miinus Emmi, höh) kanssa kahvia ja syömään omenapiirakkaa. Piristi edes vähäsen.

Sain töitäkin tänään. Maanantaisin, keskiviikkosin ja perjantaisin hoitelen kaverin sisaruksia ja saan päivältä 10€. Päivä on siis 2-4 tuntia, riippuu ihan. Mut rahasumma sopii mulle aika perkeleen hyvin. Saan säästettyä Taize-matkaa varten. Millakin on muuten tulossa sinne. Se oli ilmoittautunut jo paljon ennen mua mukaan. Olis niin söpöä, jos oltais vielä silloin yhessä. Tulis olee hienot kymmenen päivää. Bussimatka Ruotsin, Norjan ja Saksan läpi Ranskan Taizehen. Ah. <3

Tulevaisuus näyttää suhteellisen synkältä, mut lupaavalta. Mä en tiedä mitä tästä tulee, mut oon antanut itelleni luvan jo, joten tää on pakko kestää. Taizen jälkeen oon valmis.

Ja vapaa.

Milla, oot ihana. Mä en tajua, miten sä jaksat mua. Paitsi ettet oo nähnyt vielä ihan kaikkea. Välillä toivon, ettet näkis, mut onhan sun pakko tuntea mut. Liian suuria sanoja ei koskaan oo, muista se. Kyllähän sä muutenkin tiedät.