Ih. Ostin Sonjalle sellasen kiinalaisen maalaushommelin. Siin on ohjeet välineiden käyttöön, ne on tarkoitettu kiinalaiseen kirjoittamiseen ja ääriviivapiirtelyyn. Sonja rakastuu muhun kun saa sen lahjan, vannon sen.

Elalle, Dannylle ja Idalle ostin yhteiseks Shakin, jossa on lasiset nappulat. Se on tosi makee kans, oon ihan innoissani. Ja Millalle mul on jo kaks lahjaa, eikä siinä vielä kaikki. Hih. <3

Onneks ei riidellä enää Millan kanssa. Oon niin vittupää aina kun suutun ettei mitään rajaa. Ei sentään ihan niin kauheen kovaa riidelty, mut silti. Kerta se on ensimmäinenkin.

HGCssä oli ihan törkeen kivaa taas vaihteeks. Riehuin Millan ja Mikon kans sohval ja meijän riehuminen meni aina välillä liian kovakouraseks. Murskasin Mikon kalleudet pariin otteeseen, purin niitä molempia, taitoin melkein Millan ranteet ja sain ite kauheen kasan naarmuja. Ainakin oli tajuttoman hauskaa. :'D

Oon kotona, ja oon saanu tosi paljon aikaan. Kaulaliina on melkein valmis ja oon saanu melkeen kokonaisen ison lapasen valmiiks kahessa tunnissa. Suhteellisen tehokasta. Huomenna kirjoitan sen yhteiskuntaopin lunttilapun (maikka anto kaikille luvan lunttilappuun) ja lueskelen vähän, teen kaulaliinan loppuun ja toisen lapasen, ellen parikin lapasta ja nään Juliaa jossain välissä.

Oon todella väsyny, poikki, kuollu, hajalla, romuna, paskana, pirstaleina, palasina, revitty, runneltu, tallattu, stressaantunu, paineis, maassa, sekasin... Ja sattuu joka paikkaan. Pää on kipee, kyljessä vihloo vitusti - on vihlonu ja särkeny koko päivän - päätä särkee ja vatsa on tosi kipeä. Silmät meinaa mennä kiinni mut ei vielä saa mennä nukkumaan, pitää saada viel vaik mitä tehtyä.

Mä tiedän ettei mun - tai kenenkään muunkaan - pidä olla täydellinen, mut kaikkihan tavoittelee täydellisyyttä. Mua raivostuttaa, kun kaks tosi ihanan olosta ihmistä pitää mua ihan pellenä, suunnilleen vihaa mua. Toisen kanssa yhtenä iltana keskustelin bussissa, ja keskustelu kuului suunnilleen näin:

Hän: Moi, asutko säkin tuolla päin?
Mä: Juu asun.
*Hiljaisuus*
Mä: Taisin antaa aika huonon ensivaikutelman itestäni sillon...
Hän: Ei sil oo mitään välii. Ei se muuta mun mielipidettä sua kohtaan.
Mä: Mmmm.
*Hiljaisuus*
Mä: Mä jään tässä, nähään.
Hän: Moimoi.

Eli siis paskasti meni, niin kuin aina. Annan itestäni aina helvetin huonon ensivaikutelman. Tää kyseessä oleva tyyppi oli sit kuitenkin kysyny kuulemma huolissaan HGCn jälkee Millalta, et onko mulla joku hätänä. En mä sit tiedä miten juttu oikeesti meni, tapahtuko näin etc. mut kyl mä tiedän ettei se pidä musta, kun yllämainitussa keskustelussa se tulee hyvin epäsuorasti ilmi. Huooh.

Tän toisen kans en oikeestaan hirveemmin oo ees puhunut, mut se kattoo mua aina tosi pahasti kun teen jotakin tai sanon jotakin, ja sen seurassa saan olla aina varuillani. Musta tuntuu et nää kaks kuvittelee, et aion särkeä jotakin tosi pysyvästi ja tahallani niille tärkeiden ihmisten suhteen, vaikkei mulle tulis mieleenkään tehdä niille tai muille tahallisesti jotakin pahaa. Tajuttoman hankalaa. Ehkä mä vaan koitan ignorata nää ihmiset ihan täysin ja katella sit vähän myöhemmin koko sotkua. Huoh, mä hankin aina tahallisesti tai tahattomasti - millä keinolla hyvänsä - itelleni ongelmia.


Kaiken lisäks mulla on se tunne niin varmana, niin pinnalla ja niin vahvana, että se tapahtuu kohta. Ihan varmasti... Kohta tulee ruumiita.

Tekohymyä löytyy myös mun kasvoiltani
kun kuuntelen sun pitkää monologiasi
Sanoja siellä, toisia täällä
paljastaa sen minkä kaikki voi nähdä

Niin läpinäkyvää

Niin hauras juttu on luottamus
Se pirstoutuu hetkessä pettymys
tilalle tulee katkeruus joka kerta
muistuttaa teoista eilisen
kun näen sut jälleen ja ihmettelen
miten et mitään oo oppinut?
Valhekasvot mä nään.


Kiitos tästä valtavasta paskan määrästä, faija.
Onneks mulla on taivaan Isä.