Voi elämä mikä fiilis.
Pari nuorta miestä rukoili mun polesta. Se oli yllättävän häröä. Nauran aina, kun tapahtuu jotain käsittämätöntä tai upeeta tai jotain, en sen takia (aina) et olis jotenkin naurettavaa tjsp. Olen taas epäselvä. Mut joo, tuli ihan tajuttoman valaistunut fiilis. Emmä tiedä mistä se tuli, mutta tuli silti. Siitä on ehkä kaks tuntia aikaa, ja silti mä tärisen vieläkin.
Se rukoileminen kesti ehkä viis minuuttia, mut se oli ihan tarpeeks. Tosi jännä fiilis oikeesti. Mä olisin voinut itkeä. Tajusin vaan niin selkeesti, et se kaikki on tässä ja nyt. Et se on mun juttu, et se on osa mua ja et mä kuulun tän jutun kanssa maailmaan. Sitä on tosi hankala selittää, mut mun Usko on vaan vahvistunut koko ajan ihan kamalasti.
Ekaks sen epilepsian takia se vahvistui: se oli mulle Jumalan merkki. Anteeks, kuulostan jeesustelijalta, mut ei tarvii lukee jos ei kiinnota. Sit tokaks riparilla, kun kaikki oli niin selkeetä, ihanaa ja sit se yhteenkuuluvuuden tunne. Ja nyt tää. Räjähti hirveen lujaa. Oi jestas, rakastan tätä olotilaa. Toivottavasti tää ei lopu ikinä.
Tuun päivittelee vielä, muut haluu koneelle. :)
Jeah. Kivaa on. Mun huppari on ihan kylmä ja märkä, mut ei se menoo haittaa. :p
Käveltiin Even kanssa sateessa pari tuntia, juoruttiin pari tuntia ja istuttiin Elielissä vähän aikaa. Oli oikeesti tosi ihanat keskustelut, tykkään siitä tytöstä. Sillä on tosi hyviä ja ihania pointteja. Tajuttiin että ollaan tosi samanlaisia. Meillä on paljon samoja kokemuksia, tunnetaan tosi samalla tavalla ja ollaan hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa. Se on kyllä tosi upea ihminen.
Ennen ei ees tunnettu kunnolla, vaikka ollaan jotain henkevää keskusteltu. Nyt mulla on siitä tosi selkeä kuva ja tajusin, että se on tosi... Alan toistaa itseäni.
Voisin pukea lisää päälle, jos jaksaisin. Ei vaan nyt just huvita. :p
Täällä on kauheesti lössiä! Paljon enemmän kun viime Lineissä... Mut okei, se oli tokavika kirja, ja kaiken lisäks suomennos. Ihan mukavaa on joo, mut ehkä liikaa hälinää mulle.
Oksettaa taas. Söin äsken... ja nyt turvottaa, heh-heh. Eikun oksettaa. Flippaan ihan sikana nyt. Oon juonut liikaa kahvia ja keskustellut liian henkevästi. Ää, taidan olla väsynyt. Enkä mä sais valvoa.
Eli näin meillä lineissä. Jatkan sitten tämän päivän hommista, alempana jälleen livestä herättyäni kirjoittamaani tekstiä, oon niin laiska etten jaksa kirjoittaa erilaista, vaan kopioin siis suoraan. Olkaa hyvät:
Nyt se on loppu.
Heräsin perjantaina klo 7.30 ja olin keskustassa Akateemisen edessä tasan 10.17. Jonotin siis seuraavaan aamuun asti, ja seitsemältä aukesi kauppa. Tasan 20 tuntia ja 43 minuuttia odotin paikan päällä, että saan kirjan.
Avasin kirjan jo metrossa. Luin sitä koko matkan, ja saavuin kotiin 9.30. Nukahdin n. klo 9.00 tänä aamuna.
Heräsin jokin aika sitten, 14.30. Kotona oli ollut jotkut kännäysbileet, eli siis sisko ja läjä sen kavereita oli dokannu koko yön about ja Eero, Jonttu ja Jaro olivat saaneet turpaan viime yönä. Kannattaa olla niin kännissä.
Hitto. Mun jonotus meni lähinnä Even kanssa keskustellessa, yhteisrukouksissa (näin untakin siitä), kuvattavana oltavana (näin siitäkin unta), kävellessä, kahvia juodessa, kaikkien kanssa kälättäessä ja muuten vain flipatessa. Parasta siellä kuitenkin oli Pieni Söpö. En muista sen ihanan tytön nimeä, mutta se totteli alusta asti nimea Pieni Söpö ja se oli pieni ja toodella söpö.
Yritin laittaa siitä Pienestä Söpöstä - Mirasta - kuvan tänne, mutten ole vielä onnistunut. Ehkä myöhemmin.
Jestas että olin kuollut kun tulin himaan. Ja meinasin saada kohtauksen.
Jatkan lukemista. Päässä ei liiku tällä hetkellä mitään.
PS. Älkää välittäkö noista linkeistä. Ne heittää mun livejournaliin, mutta sitä saa lukea vaan kaverit. :)
Pari nuorta miestä rukoili mun polesta. Se oli yllättävän häröä. Nauran aina, kun tapahtuu jotain käsittämätöntä tai upeeta tai jotain, en sen takia (aina) et olis jotenkin naurettavaa tjsp. Olen taas epäselvä. Mut joo, tuli ihan tajuttoman valaistunut fiilis. Emmä tiedä mistä se tuli, mutta tuli silti. Siitä on ehkä kaks tuntia aikaa, ja silti mä tärisen vieläkin.
Se rukoileminen kesti ehkä viis minuuttia, mut se oli ihan tarpeeks. Tosi jännä fiilis oikeesti. Mä olisin voinut itkeä. Tajusin vaan niin selkeesti, et se kaikki on tässä ja nyt. Et se on mun juttu, et se on osa mua ja et mä kuulun tän jutun kanssa maailmaan. Sitä on tosi hankala selittää, mut mun Usko on vaan vahvistunut koko ajan ihan kamalasti.
Ekaks sen epilepsian takia se vahvistui: se oli mulle Jumalan merkki. Anteeks, kuulostan jeesustelijalta, mut ei tarvii lukee jos ei kiinnota. Sit tokaks riparilla, kun kaikki oli niin selkeetä, ihanaa ja sit se yhteenkuuluvuuden tunne. Ja nyt tää. Räjähti hirveen lujaa. Oi jestas, rakastan tätä olotilaa. Toivottavasti tää ei lopu ikinä.
Tuun päivittelee vielä, muut haluu koneelle. :)
Jeah. Kivaa on. Mun huppari on ihan kylmä ja märkä, mut ei se menoo haittaa. :p
Käveltiin Even kanssa sateessa pari tuntia, juoruttiin pari tuntia ja istuttiin Elielissä vähän aikaa. Oli oikeesti tosi ihanat keskustelut, tykkään siitä tytöstä. Sillä on tosi hyviä ja ihania pointteja. Tajuttiin että ollaan tosi samanlaisia. Meillä on paljon samoja kokemuksia, tunnetaan tosi samalla tavalla ja ollaan hyvin samanlaisessa elämäntilanteessa. Se on kyllä tosi upea ihminen.
Ennen ei ees tunnettu kunnolla, vaikka ollaan jotain henkevää keskusteltu. Nyt mulla on siitä tosi selkeä kuva ja tajusin, että se on tosi... Alan toistaa itseäni.
Voisin pukea lisää päälle, jos jaksaisin. Ei vaan nyt just huvita. :p
Täällä on kauheesti lössiä! Paljon enemmän kun viime Lineissä... Mut okei, se oli tokavika kirja, ja kaiken lisäks suomennos. Ihan mukavaa on joo, mut ehkä liikaa hälinää mulle.
Oksettaa taas. Söin äsken... ja nyt turvottaa, heh-heh. Eikun oksettaa. Flippaan ihan sikana nyt. Oon juonut liikaa kahvia ja keskustellut liian henkevästi. Ää, taidan olla väsynyt. Enkä mä sais valvoa.
Päivittelen taas. On ollut vähän tylsää tai silleen. Luin Outille ääneen Suden vuosi -kirja ja nyt mulla on tosi epileptinen olo.
Vituttaa kun toi yks on täällä, vaikken ookkaan puhunut sen kanssa tai mitään. Silti.
Pikkuhiljaa alkaa tulla vänäh kylmä. Poltan ketjussa.
Pakko mennä.
Vituttaa kun toi yks on täällä, vaikken ookkaan puhunut sen kanssa tai mitään. Silti.
Pikkuhiljaa alkaa tulla vänäh kylmä. Poltan ketjussa.
Pakko mennä.
Eli näin meillä lineissä. Jatkan sitten tämän päivän hommista, alempana jälleen livestä herättyäni kirjoittamaani tekstiä, oon niin laiska etten jaksa kirjoittaa erilaista, vaan kopioin siis suoraan. Olkaa hyvät:
Nyt se on loppu.
Heräsin perjantaina klo 7.30 ja olin keskustassa Akateemisen edessä tasan 10.17. Jonotin siis seuraavaan aamuun asti, ja seitsemältä aukesi kauppa. Tasan 20 tuntia ja 43 minuuttia odotin paikan päällä, että saan kirjan.
Avasin kirjan jo metrossa. Luin sitä koko matkan, ja saavuin kotiin 9.30. Nukahdin n. klo 9.00 tänä aamuna.
Heräsin jokin aika sitten, 14.30. Kotona oli ollut jotkut kännäysbileet, eli siis sisko ja läjä sen kavereita oli dokannu koko yön about ja Eero, Jonttu ja Jaro olivat saaneet turpaan viime yönä. Kannattaa olla niin kännissä.
Hitto. Mun jonotus meni lähinnä Even kanssa keskustellessa, yhteisrukouksissa (näin untakin siitä), kuvattavana oltavana (näin siitäkin unta), kävellessä, kahvia juodessa, kaikkien kanssa kälättäessä ja muuten vain flipatessa. Parasta siellä kuitenkin oli Pieni Söpö. En muista sen ihanan tytön nimeä, mutta se totteli alusta asti nimea Pieni Söpö ja se oli pieni ja toodella söpö.
Yritin laittaa siitä Pienestä Söpöstä - Mirasta - kuvan tänne, mutten ole vielä onnistunut. Ehkä myöhemmin.
Jestas että olin kuollut kun tulin himaan. Ja meinasin saada kohtauksen.
Jatkan lukemista. Päässä ei liiku tällä hetkellä mitään.
PS. Älkää välittäkö noista linkeistä. Ne heittää mun livejournaliin, mutta sitä saa lukea vaan kaverit. :)
Kommentit