Must tuntuu, että oon jotenkin alitajunnassani prosessoinut koko hommaa pitkän aikaa, ja vasta nyt parin viikon päästä tajusin oikeesti, miten asiat on. Kyllä oon hidas muija. Mut sit eilen mä vaan itkin. Itkin 17-19 eli kaks tuntii täysin putkeen. Sit se rauhottu jotenkin hetkeks, mut sit taas itkin kahestatoista aamuneljään asti tauotta. Näytti varmaan aika säälittävältä, kun istuin himassa huoneeni ikkunalla tupakalla ja vaan pillitin. Saatanan itkupotkuraivarikakara. Mä olen tosi säälittävä. Mä olen masentunut - pitkästä aikaa yhtä pahasti kun sillon sen yhden takia kolme vuotta sitten -, mä olen väsynyt tähän kaikkeen ja mä olen itseinhon partaalla.
Tää alkaa taas, ja mä vihaan tätä. Eka ollaan ihan huipulla ja sit sieltä tiputaan ihan suunnattoman lujaa alas. Mä inhoon itteeni, mä inhoon kaikkia tekojani, inhoon niin et mua oksettaa. Eilen oksensin kolmesti vaan sen takia, et peili sattu mun eteeni. Mä inhoon ja vihaan. Vihaan tätä kaikkea.
Päädyin sit eilen vuodattamaan Emmallekin pahaa oloani. Ja mä kun luulin et oon sisältä kova. Mut must oli ihanaa kuulla, et Emma voi hyvin (tai sit se vaan heitti valkoisen valheen kehiin) ja must oli ihanaa kuulla Emmasta edes jotakin. Oli niin kiva lukee sen lähettämiä viestejä, kun niiden sävystä ties heti, et se on se mun Emma. Tai siis, eihän se oo koskaan ollut mun, koska eihän kukaan omista toista ihmistä, mut se on se tyttö, jota mä tuun aina --
Mä en jaksa enää itseäni. Tajusin eilen - kolahti kovasti tajuntaan - että se, että mä en osaa olla yksin, johtuu siitä, etten mä jaksa/kestä/pysty olemaan yksin itseni kanssa. Mä en vaan siedä tätä naamaa, mä en siedä näitä ajatuksia, mä en siedä tätä kaikkea. Mä vaan haluan kuulla, että joku pitää musta, että joku oikeasti pitää musta. Et joku pitää musta silleen, miten nyt kaks ihmistä yleensä toisistaan. Mutku se ei vaan ole niin yksinkertaista. Kaikkea voi haluta, muttei saada. Se joku tuolla ylempänä päättää noista asioista, eikä mulla ole mitään syytä yrittääkään päättää itse kaikkia asioita omin päin. Tää vaan menee näin, enkä mä voi vaikuttaa siihen mitenkään.
Ehkä kaiken vaan kuuluu mennä näin. Mä en vaan olis halunnu taas munaa ja pilaa kaikkee, mä olisin vaan halunnu et tää menee hyvin. En mä halunnut menettää kaikkea yhtä aikaa.
Kill me kill me kill me again with your love
and chase the snake away
Bring me bring me bring me the end with your love
and haunt the serpent away.
Kommentit