Keitin kahvia. Pahaa kahvia.

En tiedä mitään parempaa ajanvietettä kuin tupakointi ja kahvinjuonti. Istun isillä. Se nukkuu taas, kun sillä on niitä yötöitä. Typerää, että ihmiset kiduttaa sitä noilla yötöillä. Sillä menee unirytmi sekaisin taas, mutta toisaalta se saa rahaa ja sillä on muutakin tekemistä kuin telkkarin tuijottaminen. Eipä tarvitse ainakaan olla yksin. Ja lihaksiakin tulee tuossa työssä.

Vilkkumaa soi. Imutin koneelta - anteeksi - tätä enkä edes muista, että tällä on näin kivoja sanoituksia. Jotekin mätzää mun tunnetiloihin aika täysin.

Pääsin koulusta. Me tehdään mantsassa projektia, ja mun, Janin, Maxin ja Teemun aihe on Uusiutuvat- ja uusiutumattomat luonnonvarat. Ihan hyvin meillä menee siinä, tottakai kun minä ja Jani ollaan niin hyvin mantsassa. Nojoojoo, mut oikeesti Jani on tosi hyvä. Se on koulussa ihan paras, sen keskiarvo on jotain reilusti yli ysin. Sillä on luonnostaan oranssi tukka ja se on tosi suloinen. Vasta tänä vuonna oon ruvennut juttelemaan sen kans ja se on oikeesti viisas poika. No, kyllähän sen keskiarvostakin jo huomaa, et jos siitä lähetään. Me tullaan sen kans aika tosi hyvin juttuun. Kaiken lisäks Jani on kaikista mukavista pojista ehkä ainut, josta mä en ole ollut vielä koskaan kiinnostunut. Enkä tule olemaan, joten se saa jäädä omaan rauhalliseen elämäänsä ja se saa pitää sen rauhallisena. Mä sekoittaisin sen maailman vaan ihan täysin, kun olen niin saatanan jääräpää ja sairas ja ää ää ää. Eikä tunteettomuudelleen jotakuta kohtaan voi mitään. Hyvä niin. :)

Joskus tekis mieli lyödä otsaan jokaista tärkeilijää ja automaatilla hidastelijaa ja perseellekävijää, ja huutaa naapurin kyylälle päin naamaa, että se on idiootti ja mersujen nokasta merkit varastaa... Upea kohta, voi että tykkään Maijasta. Miten mä olen voinut unohtaa tän kokonaan niin pitkäks aikaa? God dammit. Joka tapauksessa, ite löin just kaks päivää sitten sitä Panua otsaan, joka luulee olevansa isokin kiho. Joku kaveri - olisko peräti ollu Saara - hoputti joku vuos sitten automaatilla jotakuta tyyppiä, kun sillä oli kestänyt jotain viis minuuttia siinä ja meillä oli kiire. Ja Saara myös lyö perseellekävijöitä, jos joku kehtää tehdä niin eikä Saara pidä tyypistä, se on varmaa. Sillä tytöllä nyt on muutenkin pokkaa pamauttaa, jos ei pidä jostakusta, se on niin nähty. :p Antti huus joskus parvekkeelta mun muistaakseni niiden talon mummelille, et "mitäs kyyläät?" kun niillä oli bileet. Mäkin oon monesti meinannut, mut oon liian kiltti. Ja mun sisko varasti mersujen nokasta merkkejä kännipäissään poikaystävänsä kanssa. Kaikki on tehty.

Tulipas pitkä kappale. Anygays, miten kahvi voikaan olla pahanakin näin upeeta? Mulla on ollut ihan hassun kiva päivä. Jotenkin... tosi rento. Mun tekis mieli huutaa onnesta, kun kelailen tulevaa kesää. En sen vuodenajan takia - minähän en siedä kesää, se on kamalaa, liian kuumaa aikaa - vaan tulevien tapahtumien takia. Heti ensin pyöräily Helsingistä Tampereelle Sonjan (*teinisydän*) kanssa, juhannus Isosaaressa, sitten ripari jota kummasti odotan (aihe kiehtoo, en tiedä uskonko mutta olen kiinnostunut, ja sitten se Seppo...), sitten on vapaata pitkän aikaa (tässä asiassa pieni ärsyttävä asia; Sonjaa ei näe kolmeen viikkoon, kun hän on Ranskassa kielimatkalla) ja sitten on protu ja ehkä Ankkarockikin (NIN), mutta vaan toinen päivä, sillä protu loppuu samana päivänä kun ankka alkaa. Eli näin Mirkan kesä. Voi että mä odotan sitä.

Huvittais olla humalassa. Kesällä oon taas ihan pihalla. Kelatkaa nyt, saa vaan istuu nurtsilla, vedellä keskikaljaa, laulaa paskalla äänellä ja polttaa savukkeita, eikä mistään tarvitse välittää vittuakaan. Menet vaan kotiin silloin, kuin sua huvittaa tai kavereille tai tyttö- /poikaystävälle, puolitutulle tai tuntemattomalle eikä ketään kiinnosta. Ah.

Ärsyttää vaan, kun ei kesällä pääse purjehtimaan. Olis ollut ihanaa mennä Tall Ships' Races 2007 -kisaan mukaan. Olis voinut mennä Ruotsiin asti ja tulla jonkun kummallisen paatin mukana takaisin. Pummia suomeksi sanottuna kyyli. Vitsi että mä taas unelmoin. No mut hei, mulla on oikeus siihen. En ole omistanut unelmia neljääntoista vuoteen, vihdoin mulla on niitä ja mä jaksan uskoa niihin. Tai no, olihan mulla pienenä tää merirosvoksi isona- unelma, mutta en mä laske sitä mukaan, kun se on niin... epäaito. Mut toisaalta, onhan sekin unelma.

Kirjoittelen tänään tai viiden vuoden kuluttua lisää, hei.

psst, saa kommentoidakin.