Kun en tässä  vittuuntumiseltani parempaakaan otsikkoa keksinyt. Oli taas ihan vammanen päivä. Näin koulun jälkeen Peteä keskustassa, pitkästä aikaa. Me naurettiin paljon ja juotiin jääteetä (ainoo et Peten jäätee on sitruunasideriä)... Mua turhautti niin kovasti sen seurassa, etten voinut muuta kun nauraa. Näin sen viimeks kesällä, joten juttu ei oikein luista. Ehhhh, helkkari. Nyt just mua hävettää, itse asiassa mua hävettää vieläkin, niin sen kai kuuluis mennä....

Mä olen kirjoitellut tänne blogiin siitä Joonatanista, kyllä kaikki muistaa varmaan. Tänään siltä tuli sellasta kommenttia, että se oli jotenkin löytänyt tämän ja öh, tota, sain kuulla taas vähän kuittailuja noista kirjoituksistani. Siis ihan hyvällä, et oon käsittäny kaikki asiat aika tosi väärin ja ettei se ole oikeasti sellanen kun mä oon kelannu ja huoh. Ääh, mua hävettää niin paljon ettei oo mahollistakaan. Pitäis käydä nukkuu mut en jaksais. Joonatan on tosi kiva ja mukava ja osaa keskustella, mut mua vaan jotenkin häiritsee se tulevaisuudesta puhuminen. "Sä olet vielä nuori" tai "sä tapaat vielä monia kivoja ihmisiä." Miten se pystyy miettimään tulevaisuutta? Mä en tiedä, onko se vika mussa vai kaikissa niissä, jotka puhuu tulevassa aikamuodossa, mutta en mä pysty sanoa, että "musta tulee isona...." Se on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa. Mun on vaikeeta kuvitella, että mä edes eläisin pitkään. Otan varmaan vahingossa joskus yliannostuksen lääkkeitä kun oon niin huolimaton tai jotain, se olis niin mun tyylillä vedettyä. Tai sitten ihan raa'asti itsemurhan piikkiin kii, mut joo ehkä mä en puhu enää tällasista asioista. Tuli vaan mieleen, et en mä osaa sanoa "sitten kun mä teen näin."