Ihana eilinen. Messujen jälkeen tultiin tosiaan meille, ja suihkun jälkeen mentiin vielä hetkeks ulos. Poltettiin tupakkaa, laulettiin ja söpöiltiin. Niin karun kaunista.

Sit ku päästii takas sisää, juteltii ja löhöiltii mun sängyn päällä. Me puhuttiin siitä yhestä jutusta, joka vähän vaivaa meitä molempia, mutta kolmen viikon päästä noin suunnilleen saadaan tietää, jos meen maanantaina terkkarille. En oo uskaltanu puhua koko jutusta kenenkään muun kanssa kun Millan, mut se riittää. Milla riittää mulle just sellasena ku on. You are the perfekt drug. <3

Katottiin jonkun aikaa L-wordia (L-koodi on niin tyhmä sana), noin yhen/kahen jakson verran kai ehkä vissiin, mut sit Millaa alko väsyttää. Tai nojoo, mut loppuyö/-ilta ei kuulu muille. Vähän vaan alko vituttamaan, kun Ela soitteli mulle taas koko yön kännipäissään ja kaiken lisäks en saanu sen puheesta mitään selvää. Se huus, kilju, riehu, itki ja nauro yhtä aikaa. Tai itse asiassa mä en tiedä itkikö se vai nauroko (luulen että nauroi) mut silti, kävi vituttamaan. Se on tooosi ärsyttävä kännissä - niin kuin kaikki muutkin - jos ite on selvinpäin (uskon että mäkin oon vitun rasittava kännissä).

Kaiken kaikkiaan oli ihanaa herätä Millan vierestä, vaikka tosin heräsin yöllä vähintään viidesti tarkistamaan, että se on vielä mun vieressä, ettei se oo kadonnu mihinkään, etten mä ole kuvitellut sitä, ja pitämään siitä kovempaa kiinni. Näin sitä paitsi unta, että Millan isä tuli keskellä yötä hakee Millan pois meiltä. Oon ihan outo.

Näen sitä kai vielä tänään. Pitäis viedä sille sen vihreä kassi, kun se unohti sen meidän eteiseen. Pih. <3

ps. löysin tekstini siitä rakkaudennukkaa- kirjasta. en uskaltanut lukea sitä, kun se on nyt ihan virallisesti paperilla, ihan virallisesti julkaistu.