Tosi kummallinen olo. Olin Mian kanssa kahvilla Alberto'sissa ja oli ihan tajuttoman kivaa. Jutut seikkaili lähinnä lantion alapuolella ja tuli juotua paaaljon kahvia ja naurettua törkeesti. Se on kyl kiva tyyppi, pakko myöntää. Kerrankin päästiin juttelemaan ihan kahestaan.
Ja viime yön olin Sonjalla. Ääh, sekoan kun se on vaan niin paras. Juotiin kaljaa, poltettiin vitusti liikaa ja naurettiin kaikelle vanhoille tyhmille ja hyville jutuille. Aamulla oli kamalaa herätä suihkuun - kello kuusi -, mutta minkäs teet.
Sonja innostui siitä yhdestä mun tekstistä niin, että käänsi sen englanniksi ja lähetti sen Hannesille. Hannes sanoi, ettei malta odottaa että nähdään, tai jotain sellaista. Tosi pelottavaa, en mä osaa puhua sen kanssa tai suhtautua siihen mitenkään sen kiharan vaaleen tukkapehkon ansiosta.
Nyt oksettaa tajuttomasti. Päätä särkee, kurkkuun sattuu, on koko ajan kylmä, nenä on tukossa ja täynnä kaikkea veristä ja keltaista ja heikottaa perkeleesti. Mitä mä teen?
Mun sydän huutaa, se ei jätä mua rauhaan,Räyh, muistele mua hyvällä vaikka teinkin sulle paskasti kauan sitten ja monta kertaa. Anteeks.
Valvon kaikki yöt, koska mun sydän vaan pauhaa
Meidän tulevaisuus riippuu luottamuksesta
avaa mun silmät ja herätä mut tästä unesta.
Mulla on sua kamala ikävä.
Kommentit