Kävelin tänään sateessa. En ole koskaan käyttänyt sateenvarjoa, en ikinä, tai ehkä joskus kakarana, kun mentiin hienoissa vaatteissa juhliin. Tänään käytin sateenvarjoa. Ekaa kertaa kunnolla.

Laitoin tukkani silleen puff ja meikkasin - kerrankin jaksoin - puin paljon päälle ja lainasin Jukan sateenvarjoa. Se oli sellanen tummansininen ja iso. Juoksin ulos, mutta loppujen lopuksi kavelin ihan nätisti. En mä edes osaa pitää siitä kahvasta kiinni, pidin kaksin käsin, kädet ihan vierekkäin.

Kävelin sinne kääntöpaikalle asti ja hymyilin koko matkan. Mä olin nättinä, ja sateenvarjon päälle tippuneet pisarat kuulosti ihanilta kun ne putoili vaan. Poltin savukkeen, eikä se edes kastunut.

Olin varmaan mahtava näky vihreessä takkutukassani, pukeutuneena kuin Michelinukko, hymyillen liian leveästi ja savuketta polttaen. En mä tiedä, mut mulla oli ihan ihanan upeeta. Mä vaan lauloin Zen Cafeta kovaa ja ohikulkijat tuijotti mua kun hullua, oikeesti.

En edes tiedä miks kerroin tän. Se oli jotenkin vaan niin - ...ihanaa. Oli kerrankin kivaa olla tyttö.