oltiin tänään hirsimaratonissa. siis riparin kautta pakollisessa virsimaratonissa. nyt vituttaa taas armottomasti.

kyllä mirkalla on taas suhdesotkuja. tyttöystävä hankki itelleen lähetteen nuorisopsykologiselle eikä se kuulemma tiedä, mikä sitä vaivaa. ja paskat, niin varmaan. ei vaan haluu kertoo mulle mitään.

tää raastaa mua sisältä,
ja kovaa.

haistakaa paska. mä en tahdo enempää, siis tilaa jo se taksi. miten mä edes oletin, että se eräs, sanotaanpa vaikka että... mr. x - joo, se on hieno nimi -  vois ikinä olla kiinnostunut. mä olen lyhyt, toosi lyhyt, pyöreä, mulla on ruma ikuisesti rasvanen lyhyt (värjätty) ruskee tukka, ainapunaiset poskipäät - vaan siks että ne palaa aina, eikä se punaisuus katoa enää -, typerän väriset silmät, iso ruma rupi vasemmalla puolella huulten reunassa, paljon finnejä (oikeesti), aina samat vaatteet ja rumat jalat. sit mul on viel kaiken lisäks aivovammaki, mä oon sairas, mul on niinku epilepsia. et siitä vaan, ostotarjouksia kehiin. vitun vammanen idiootti, ei sua kukaan haluu.

kuuntelen vitutusmusaa. zen café - keskustassa rauhallista on. tää on niin vitun typeränäsyttävä, et mä en kestä tätä muuten ku niin pahalla tuulella, et tää ei voi enää pahentaa fiilistä. jumalauta. kyllä se vilkuilee ja noin, mut se vielä yksinään ei sano yhtään mitään. jesse nolas mut siel hirttomaratonissa, ku huuteli mirkaa sieltä toisesta päästä niin, et mr. x huomas sen. ja sit viel tää pam! -ilmiö perjantaina koulussa. hävettää. tai ei enää ees hävetä, ku ei jaksa hävettää. nykyään se käy useammin savukkeella kun ennen, miksimiksi. sen olemassa olo häiritsee mua, kuole kuole. mä haluan, että se katoaa mun elämästä. no, sen se tekee sit vuoden päästä. tai siis mä katoan. ihanaa.

ihan turhaan mä sitä kattelen, mä oon kakara. se kuitenki on mua kaks vuotta vanhempi, kakarakakarakakara. vittu et inhoon itteeni. en oo syöny tänään ku salaattii koulus, yhen leivän ja aamul toastin (leipää+lohta), et näin meillä. oon niin stressed et en muista/luule ehtiväni syödä. mulla on taas kylmä, ihan näin by the way. nykyään koko ajan. ja mun vatsaan koskee. mä alan rapistuu, hitaasti ja kivuliaasti. eikä se kuulosta yhtään kivalta. ja tuntuu viel vähemmän kivalta.

mitähän tähän vielä angstais. mul on niin kipee olo, ettei mitään rajaa. haluun ampuu aivoni seinälle. tekis tälle päälleki välil ihan hyvää vaihtelu. ne ei kestä yksin kopperossaan enää pidempään.


heino yhteensattuma... siis alla oleva biisi. ironista, sanoisinkos.
mä en usko rakkauteen ja mä en tahdo kuulla,
että sinä uskot niin ja mä en tahdo luulla,
että tämä kestäisi..no viikon taikka kaksi.
mä en tahdo enempää siis tilaa jo se taksi.

minä olen tehnyt tätä useamman vuoden;
tullut kotiin perjantaisin mukanani tuoden
aina uuden naisen vaikka, juuri olen saanut
mielestäni aikaisemman, jonka olen maannut.

yhtälailla säälittävä olen niin kuin muutkin.
yksinäinen jos et tuu ja jos sä sitten tuutkin.
olen sulle kohtelias mutta vain sen verran,
että saan sut sänkyyni tämän yhden kerran.
tilaa jo se taksi.

mä en usko ikuisuuteen, minä uskon hetkeen.
uskon, että naisiin tulis' suhtautuu kuin retkeen.
enkä usko sinuunkaan kuin viikon taikka kaksi.
mä en tahdo enempää,
siis tilaa jo se taksi.

yhtälailla säälittävä olen niin kuin muutkin.
yksinäinen jos et tuu ja jos sä sitten tuutkin.
tilaa jo se taksi.
mia älä heitä kommenttia, mä en kestäkestäkestä mitään nyt.