tänään mä taas ylireagoin ja luulin melkein tosissani ettei mira haluis olla mun kans sit kuitenkaan. olin väärässä, luojan kiitos! mä en vaan jaksa ja kestä pettyä ollenkaan, enkä siks oo antanu itteni tuntee viime aikoina näin kovasti mitään. mut nyt kun annoin sen tapahtua, se ei saa loppua. samaa mieltä oli mira, onneks. <3 sen kanssa on niin helvetin hyvä olla etten osaa edes kuvailla. sen kanssa mä en halua yhtäkään huumetta, se on mulle huumetta.

se tyttö saa mut ottaa itteeni ihan kunnolla niskasta kiinni. aion parantaa kaiken, ettei meijän tarttis olla enää erossa. sit kun saan asiat järjestykseen, voin olla miran kans just niin paljon kun tahdon. sitä mä odotan, sillä jaksan jatkaa. siitä mä unelmoin.

nykyään mun maailma on täynnä unelmii, lämpöö ja hymyy. ihan vaan miran ansiosta. en osaa edes puhua mistään muusta kun siitä. ei oo pitkään aikaan tuntunu näin hyvältä, oikeesti. mihin se paha olo katos? tilalle tuli kyllä vahvempi, satakertaa parempi olo. mä oon niin ihastunu et mun pää on ihan sekasin.

mut se ei haittaa mua yhtään nyt.