Mä en halunnut sieltä pois.

Se paikka on joku niin täydellinen että. Vastaantulijat kyselivät kuulumisia, kaikki hymyilivät, ruoka meni alas, parakissa oli lämmin ja kirkko rokkas. Törttöilin siel vaa aika mukavasti ja muut kiukutteli, mut mä en anna muiden mökötyksen pilata mun lomaani. Mä rakastuin siihen paikkaan.

"What is going on?"

Öh, mitäs siihen sitten menet vastaamaan? Hahaa, olin aika tyhmä, mut sain mä sentään jotakin tehtyä. Simon ja Timon olivat ihania (eivät siis kavereita tai mitään). Timon oli meidän keskusteluryhmässä ja Simon... No, se hengaili muuten vaan.

Hiljaisuuksien Laakso oli varmaan kaunein paikka, jossa oon ollut. Onneksi sain kuvia otettua. Mulla on kamala ikävä takaisin. Yli kolkyt tuntia bussissa istumista sinne, ja sit sama viel takas. Tykästyin Saksaankin ja Tanskassa oli ihania pikku taloja. Ruotsista ei ole mitään mainittavaa niin kuin ei yleensäkään.

Laivalla olis vaan tehnyt mieli vetää kauheet perseet muttei tietenkää voinu eikä viittiny. Menin kauheen aikasin nukkuu viime yönä laivalla, mut sekin johtui viikon univajeesta.

Mä vaan haluan sinne takaisin ja saman porukan takaisin. Taizé on niin ihana ja koukuttava paikka, niin lämmin vaikka lunta ja rakeita satoikin ja niin ystävällinen... Mä tahdon.

Cantarei ao Senhor, enquanto viver;
louvarei o meu Deus enquanto existir.
Nele en contro a minha alegria,
nele en contro a minha alegria.