Voi hitsi kun väsyttää. En jaksanut edes lähteä tänään mihinkään.

Kelailin taas sitä Joonatania. Mä olen tykästynyt siihen ihan liian kovaa. Mietin sitä jo ennen elokuuta, ja se on multa paljon. Poltettiin Joonatan Saarankin kanssa - siis kirjoitettiin sen koko nimi paperiin ja poltettiin paperi - ja mä onnistuinkin unohtamaan sen pojan hetkeks, mut nyt se tuli taas takasin. Siinä on kaikki, mitä mä oon aina pojalta halunnu... Mut ei hyvää ulkonäköö. Tai siis, musta se on ihan söpö, mut kaikki mun kaverit jotka on nähny siitä kuvia, sanoo "ompa typerän näkönen" muttei sillä kyllä mitään väliäkään ole. Ihan sama.

Se osaa kirjoittaa runoja, novelleja, soittaa kitaraa, rumpuja, koskettimia, laulaa, maalata, tehdä muuta taidetta... Monipuolinen poika. Mut tollasissa pojissa on se, et ne tietää olevansa hienoja, joten; miks kukaan sellanen ottais mut, kun mussa ei oo mitään. Tai siis, ei oo ulkonäköö, en osaa kirjottaa mitään, en soittaa mitään, ja lauluääni on täysin paska. Totta se on, mulla on suorasanaisia kavereita, ja mä tiedän sen itekin. Ainoa asia, joka on samaa mussa ja Joonatanissa, on se, että kuunnellaan suht paljon samaa musaa. Mut se taas ei sit kerrokaan yhtään mitään. Vittu perkele.

Sitäpaitsi, sekin on 17-vuotias. Niin kuin Akekin. Miks mä haluun aina 17-vuotiaan pojan? Ongelmaongelma.