Yäh, ei nukuta.

Tänään tuli puhelu Oriveden Opistolta. Ne pyys mut haastatteluun. Meinasin kusta alleni ku olin nii paniikissa. Se puhelu meni ihan päin vittua mut toivottavasti haastattelu menee paremmin. Paniikki.

Muru oli ihana tänää. Se sai taas sellasen läheisyyspuuskan ja ku mun piti vaan käydä niillä, ni lähinpä sitten kaheltatoista kun yheksäks menin. Mmm, tykkään siitä ihan kauheesti ku se on tommonen. Sellanen luinen mut halattava, ei liian tikku mut mua reilu 10cm pidempi ja saman painonen.

Oon laihtunu taas, jeah! ♥

Häpesin kyl kultapientä tänää ihan kauheesti. Se oli valvonu kaks vuorokautta ja litkiny ihan törkeesti energiajuomii, joten olotilan varmaan kaikki arvaaki. Mut ei se mitää, mä tykkään siit silti vaik se onki ihan idioottimulkku.

Ja se loukkaantu taas tänää mun kommentista. Se luulee, et pidän sitä ihan vammasena vaan siks, et oon kuullu siit vitusti paskaa - niinku oonki, enemmän ku hyvää - mut en mä siit välitä. Mä en vaan osaa luottaa ja se on mun ongelma, siks mä kysyin sitä juttua murulta. Onneks saatii taas kaikki puhuttuu läpi, mut nyt must tuntuu et se sai mut ihan vakuuttuneeks siitä, et mä kelpaan. ♥ Toivotaan etten luota liikaa.

Koht nään Emmiä. Sekään ei osaa nukkuu ni lähetään sit kävelyn tapaselle. Ollaan juteltu kolme tuntii meses ja saan siitä ihmisestä asioita uloskin. Se on ihan tajuttoman mukava tyyppi, tutustuttais vaan eka vähän paremmin. Haluun et seki tuntee olonsa hyväksytyks, sil on ollu ihan kauheeta.

Haluisin vaa murun vieree, mut nyt ei onnistu. Se nojatuoli on niin houkutteleva. :'DD No ei, ku kainalos on vaan ihan ihana olla. Tuntuu hyvält, ku saa olla jotakuta niin kauheen lähellä. En oo koskaan ollu ketään noin lähellä, paitsi tyylii jotai mutsii ku se odotti mua. Ihan sairasta. Sä teet musta ihan sekopään.

Ei ees väsytä. Nyt tää nukkumisvammailu taas alkaa, mutten oo kyl salee menos goisaa. Eiii väsytääää. Jeah. Tekis mieli syödä jotai mut tääl ei oo mitää syötävää. Mmm. Haluun viereen! ♥♥♥


I don't care what they say, really!