Vihdoinkin. Tänään Leena piirsi sen neulalla kylkiluitteni päälle. Leena myrkytti mut. Tää on ihan ihana, vaikkakin pirun kipeä. :o Oon ylpeä.

Ihan hassua. Musta tuntuu, kuin olisin vetänyt vähän piriä tai jotain. :P taino, enhän mä tiedä miltä se tuntuu, mut voisin kuvitella. Tosin se on kyllä vahvempi fiilis, varmasti. Kihikihi, en saa tota koskaan pois. <3 haha. Olenpas sekava. (En yhtä sekava kuin äitini. Tässä esimerkki:
M: "Onks Henrikilläkin mp3?"
Ä: "En mä vaan tiedä. Eikun toi on joku joka tuli joskus jostain.")

Kuollut sydän mutta sitkeä pulssi.