Vituttaa taas kaikki ihan suunnattomasti. Ensinnäkin, aamulla en meinannut keretä kouluun. Terveystiedon koe meni perseelleen, Mia hyppäs kuralammikkoon ja kasteli mun housut (kuulostaapa lissulta taas), kolmen viikon tyhjistä kaljapulloista tuli vain päälle seittemän euroa, kävelin itiksessä kolmessa tunnissa jalkani puhki enkä siltikään löytänyt mitään, menkat tuli läpi niin, että oikein loisti ja kaikki vastaantulijat katto hassusti, Villen piti soittaa mulle seittemältä muttei soittanut, unohdin avaimet faijalle ja jouduin odottamaan kylmissäni pihalla, että joku tulee kun ei oo saldoakaan, ja kaiken paskan lisäks koneen kaijuttimet ei toimi ja mä joudun olee ihan ilman musaa tässä. Kelatkaa!

Sovittiin tosiaan mun pojan kanssa ehkä historian isoin riita, mut ei tainnu sekään sopiminen auttaa. Tai auttoi se sinäänsä, muttei Ville vieläkään mitään tajuu. Puhuttiin muutenkin näistä meidän suhteen aukkokohdista. Eikä mitään, ei vaan tehoa siihen poikaan. Perkele, miten suhde voi toimia, jos toinen yrittää parantaa ja toinen ei? Vittu. Mä en oo... Mitähän sitä oltiin taas kirjoittamassa?

Se Joonatan, se runopoika Laihi oli tosi ihana taas. Se halus välttämättä, että kerron mikä vaivaa ja niin mä kerroin. Onneks se osaa auttaa aina. Tykkään siitä tosi paljon vaikken kunnolla tunnekaan, mut tällä kertaa vaan kaverina... Se piristää mun päivää aina.

Nyt on lähdettävä ulos savukkeelle, on niin paha olla.