Ei oikein uneta. Kuuntelen The Cardigansia ja vähän ehkä pikkusen on paha mieli. Yritän vaan väkisin olla pirteä ja positiivinen, kyllä se olo sitten päälle jää.

Maanantaina lähdetään Saareen Élan kans, en malta odottaa. Siitä tulee kivaakivaakivaa. Väsyttää, ei tunnu yhtään perjantailta ja kukaan ei oo tietokoneella. Haluaisin jutella erään henkilön kanssa, se osaa poikkeuksetta aina piristää mua, oli sit mikä ongelma tahansa. Ihana ihminen kyllä on.

Nukahdan kohta tähän. Päässä soi joku kummallinen enkä mä tiedä mistään mitään. Pitäis varmaan oikeesti mennä omaan huoneeseen nukkumaan, heittäytyä vaan sänkyyn löhöämään ja ää. Tekis kyl hyvää. <3 Mut sitä ennen haen varmaan mehua, sitä hyvää Vitalia.

Ja kaikkia kiinnostaa niin vitusti ettei riemulla rajaa.

Mä meen syömään - tai juomaan - pääni alakertaan, moro.


Ei tosiaankaan oo kaikki inkkarit kanootissa.

'Cuz you're the storm that I believed in
and all this peace has been deceiving
I like the sweet life and the silence
But it's the storm that I believe in.

Heikottaa. Haluan Mikon kainaloon, siel on hyvä ja turvallinen makoilla.