Mä en pystyny, mä en vaan pystyny. Mä tiedän, että sä odotit enemmän, mut en mä voinut. Anteeksi.

Viikonloppu oli hyvä ja ihana, asiat meni sopivan putkeen ja näin. Huolestuttaa vaan Juge. Toivottavasti se nousis pian pohjalta, niin hyvä ihminen ei sais olla niin surullinen. Tai ainahan saa, mut yrittäkää ymmärtää pointti.

Vasta nyt tajusin, et se oli koko ajan mun lähellä eilen. Kun mentiin Jonnen kaa ostaa kaljaa, se tuli mukaan. Se jutteli koko ajan, ei suuttunu ku minä ja Éla kaadettiin sen bisseen viiniä ja siideriä, kyseli koko ajan minne oon menossa, tuli mukaan ku Riku heitti meijät hakee niit minikajareita ja käveli mun kanssa Élalle päin, mut siin vaihees ilta oliki käyny jo vähän nätimmäks. ♥♥♥

Tulee taas ikävä. Me ei nähä taas varmaa sataan vuoteen. Mut kyl mä silti oon ihan normaalisti, kukaan ei saa tajuta mitään siitä. Tää ei nyt saa räjähtää käsiin.

Mä pelkäsin et tipun mut mun teki mieli hyppää.

Mm, nyt on vähän pikkusen hyvä mieli. Tupakkaa huvittais saada. Ah, sä teit mun eilisestä täydellisen. Kiitos muru ♥