Oon himassa, ja Milla nukkuu tossa sängyllä. Se on niin kaunis kun se nukkuu tolleen käpertyneesti.

Inhottaa kun aina pitää riidellä. Pitäis jaksaa joskus tulla alas mököpuusta, mut ei vaan pysty tai jotain. Oma ylpeys kärsii liikaa. Vittu. Voisin olla reilumpi ja mukavampi, epäitsekkäämpi muita ihmisiä kohtaan, mut ei pysty. Emmä osaa enää, oon niin idiootti ja vitun pelle. Kyl se onnistuu aina välillä, onneks, itse asiassa tosi useinki. Sisimmässäni mä silti oon pelkkä nolla, ihan paska jätkä.

Siivoilin äsken vähän, pyyhin pölyjä, keräilin kaikkee kräsää lattialta ja järjestin levyt. Huaaah. Oon paketoinu sikana lahjoiki tänää. Enää neljä pakettia paketoimatta. Kohta on aatto, kikakika. Sit meen heti aamusta Elalle, vaihetaan lahjat, pidetään kivaa ja sit kotiin syömään. Sit saa availla lahjoja. ^^ Joulu on kamalaa aikaa.

Kyl mä talvesta tykkään - lempi vuodenaika - mut joulu... Saa niin paljon kaikkee, tulee niin arvokas olo. Mä jotenki tajuun etten mä sit kuitenkaa oo niin paska jätkä ku ite haluisin. Mä tykkään vaan antaa lahjoi, en saada niitä. Mut jos mä haluan antaa, mun pitää myös saada, heh-heh. Mulle riitäis vaan se lahjan saajan hyvä mieli.

Olin viime yön Elalla. Must on niin ihanaa, et vähävaraset ihmiset, sellaset, joilla ei oo mitään mitä antaa, on niiin vieraanvaraisia. Ne pakotti mut syömään tänään kolmee eri leipää, jougurttia, juomaan kahvia ja syömään kakkua. Nekin on ainoat, mitä niillä on. Jouluruuat. Ne on niin ihania, mä en tajua... Onneks Pelastusarmeija on olemassa.

Ajattelin tänää viel huoltaa kynteni. Mark sano mulle toissa kesänä joka päivä, et hoida noi kyntes, äläkä saatana pure niitä. "Sun kynsinauhat on ihan paskana. Oikeesti sun n pakko tehä tolle jotain, sä kuitenki käytät koko ajan käsiäs, tarviit niitä melkeen kaikkeen mitä teet!" Mark oli aina niin sulonen. Sääli kun ei tunneta enää.

Väsyttää. Ja on ihan kauhee ikävä.