Vihaan huonoja päiviä. Onneks tää päivä ei ollu niiiin paha sit kuitenkaan kun olis voinut olla. Mä en vaan oikeesti jaksa tätä skeidaa, mut pakko kai se on. Oon mä tähänkin asti jaksanu, miksen jaksais pidempäänkin?

Annan itelleni luvan; vasta jälkeen Ranskan matkan. Siitä tulee kivaa, ja se on pääsiäisenä. Sitä ennen ehdin hyvällä tuurilla käymään vielä Los Angelesissa Anna-tädin luona. Vois olla kivaa reissata.

Mut nyt mulla on sielun rauha. Itse asiassa annoin itelleni luvan jo neljä päivää sitten.

Ehkä mä jaksan. Nyt meen napsimaan pameja, että tulee edes vähän parempi mieli. Tästä tulee ilman niitä pitkä yö. Heips.