Kun yö saapuu hitain, hiljaisin askelin, minä elän.

Kultaisen tähtisateen saattelemana
näen sinun mustanpuhuvan olemuksesi.

Mutta minä olen sokea.
Sokeuteen tukehtuen tunnen kätesi kädessäni.

Ja olen kuuro
mutta silti kuulen äänesi
yhä kauniimpana,
lähempää ja lähempää.

Aistini vahvistuvat.
Tunnen sinut
tunnen tuoksusi
maistan huulesi

Pehmeys.

Ehkä en haluakaan sinun lähtevän.

Modit by:

http://loputon.vuodatus.net/

Novelleitani ja runojani voi lukea täältä:
www.tunteiden.vuodatus.net