Olin Riikan ja Juhan kanssa DTM:ssä. Se on muuttunut suhteellisen paljon. Tällä kertaa siel oli myös paljon ihmisiä, yleensä kun oon siel se on suunnilleen tyhjä. Näin Einarin (ne pinkit lasit on upeet edelleen!) ja Ninjan, sen mallin. Se näyttää livenä vieläkin kauniimmalta kun kuvissa, mut se tietää sen itekin joten käyttäytyy myös sen mukaisesti. Kamalaa, miten toiset jaksaa olla turhamaisia.

Meillä oli tosi kivaa, vaikka menomatkalla hommasinkin Riikalle 80€ sakot. Vituttaa ihan tajuttomasti, oon idiootti. Yäääh. Mut Juha on niin kiva, sellanen piristysruiske. ^^"

Elämä on tosi kummallinen.

Vähän niin kun riideltiin tänään Millan kanssa. Se tekee asioita, joista en pidä ja tietää etten pidä, mut en mä voi Millaa omistaa, enkä mä haluakaan. Kaikki satuttaa toisiaan, mäkin oon satuttanu Millaa, mut välillä tuntuu vaan niin pahalta. Tuntuu, että oon jotenkin tyrinyt ihan kaiken. Väsyttää eikä mikään onnistu, ja sit pitää vielä riidellä kullan kanssa. Ei oo yhtään mukavaa, ei.

Tuntuu turhalta riidellä Millan kanssa. Tuntuu turhalta tykätä Millasta näin kovaa. Tuntuu turhalta edes olla Millan kanssa. Mut näitä asioita mä halun ehkä eniten tällä hetkellä.

Haluun olla Millan lähellä, Millan kanssa, tykätä Millasta, riidellä Millan kanssa, puhua sille, nauraa sen kanssa, hymyillä sille ja nähdä sen hymy joka päivä, kuulla sen naurua, suudella sitä, istua sen kanssa ihan hiljaa, antaa sen itkeä mun olkapäätä vasten, kuulla sen sanovan mun nimeni, kuulla sen sanovan "tää on mun tyttöystävä" vaikka vihaan tota tyttö -sanaa, nukkua sen vieressä, kestää sen kanssa kaikki tää paska ja opetella elämään sen kanssa.

Milla. Mun oma kultani.♥