Haha, nyt se on kokonaan loppu. Oon helpottunut. Voin tehdä mitä vaan mua huvittaa. Vaikka oonhan mä tehnyt tähänkin asti, ei kukaan mua omista.

Huomenna on tyhmä päivä koulussa. Onneks nään Jeminaa taas. Näin sitä tänäänkin.

Hypin onnesta tänään muutenkin. Kun mä kävelin kotiin, soitin Ilelle ja se sano voivansa olla mun matkaseuraa kotiin asti (siis puhelimitse, jos joku ei tajunnu). Juteltiin kaikkee ja sit se sano tosi masentuneella äänellä: "mä muuten pääsen sinne protumiittiin."

Hyppäsin varmaan kaks metrii, hoin minuutin sanaa oikeesti - ja taas liioittelen - ja huusin ihan täysii. Ile vaa nauro mulle ja sano, et seki on onnellinen siitä että nähdään jo perjantaina.

Mä sekoan. Aika hassua. Mulla on vaan niin kova ikävä sitä, ollut 5.8 asti. Mut nytnytnyt, toivottavasti. Toivon, ettei mitään peruuttamatonta tapahdu. Tai siis, nyt kuulosti ihan siltä, et pelkäisin Ilen kuolevan. Ei ihan niin, mutta melkein. Toivon, että se oikeesti pääsee tulemaan.