Mähän sanoin, et eilisestä tulee paras päivä ikinä.

Eilen mä olin maailman onnellisin muksu. 
Niin onnellinen, että mun pää meinas räjähtää. Oikeesti. Ja sydän veti jotain omaa maratonivolttia.

Näin toissapäivänä muutamaa tyyppiä kirjastolla. Otettiin Elan kanssa tolva mukaan. Yhtäkkiä kaikki vaan katosi siitä, minä, Ela ja tää eräs poika jäätiin siihen kolmestaan.

Juttelin siinä sen kanssa jotain ihan typerää, kun oli vaihteeks niin kiusallista ja noin... Sitten se päätti lähteä menemään, mut ei sit mennykään, kun annoin sille sen synttärilahjan. Se riemastu siitä niin tajuttoman paljon, että rutisti mut ihan mössöksi.

Kummasti sen jälkeen aihe vaihtu musiikkiin ja ripariin ja uskoon ja vaikka mihin, ja muutama tunti meni rattosasti siinä. Vasta sitten se katos kotiin goisaa. Ohimennen se sano mulle, että seuraavana päivänä mun on mentävä juhlimaan sen synttäreitä ja vastasin myöntyvästi.

Vitutti seuraavana päivänä - eli eilen - kun se oli luvannut soitella, muttei sitten soittanutkaan. Tai niin mä luulin. Se soitti vasta puol kahdeksalta, ja lähdin jonkun lössin perään Uutelaan. 

Nico piti mulle seuraa, kun näytin kuulemma niin yksinäiseltä, ja tää yksikin osallistui loppuillasta keskusteluun, hyvin humalassa tietenkin. Lähettiin sieltä kymmenen maissa - anteeks tätä käsittämätöntä paskan määrää, en osaa supistella asioita - ja mä kävelin tän herran kanssa kaksistaan kun muut oli menny edeltä jonkun ihme äijän kämpille. 

Yhtäkkiä se täräyttää että: "mun on ihan pakko kysyä... Tää kuulostaa varmasti tosi typerältä ku oon kännis ja kaikkee, mut mun on vaan ihan pakko. Sillon lauantaina, kun koulut loppu ja oltiin Nicon ja Elan kanssa siellä Haruspuistossa, niin Ela sano mulle että sä olisit ihastunut muhun. Onks se totta?" Loppukeskustelu meni suunnilleen näin:
M: "No onks sil mitään välii?"
S: "Kyl sillä on väliä."
M: "Ei sillä oo."
S: "Miks ei olis?"
M: "Miks olis?"
S: "Koska mäkin saatan ehkä olla ihastunut suhun."
M: "Ei sil oo siltikään mitään välii."
S: "No älä nyt ala angstaa."
M: "Emmä alakaan, mä vaan... Nojoo. Joojoo, oon ihastunut, ootko sä nyt tyytyväinen?"
S: "Joo, oon. Mäkin oon luultavasti ihastunut suhun."
M: "Mikä toi luultavasti oli?"
S: "No joojoo, oon ihastunut, ootko sä nyt tyytyväinen?"
M: "Ihan helvetin."

Tää herra otti mua sit kädestä kiinni ja keskusteltiin oikeen syvällisesti aiheeseen liittyen. Suloisimmat tän tyypin kommentit:

"Mul on sellanen paha tapa miettiä aina, et mitä jos kaikki meneekin ihan väärin... Mut nyt musta tuntuu, ettei mikään voi mennä väärin."

"Kato tota merkkii! *osoittaa jalankulkijamerkkiä, jossa on kaks tyyppiä käsikädessä* Vähän niinku me! ...paitsi et pituusero ei oo noin suuri mut..." nimim. pojat on poikia.

"Niiden muiden kaa mä pystyin flippaa ja jauhaa paskaa vaik miten paljon, mut sun kaa mä halusin vaa puhuu kaikkee henkevää... tai sillee järkevää."

"Yhessä vaiheessa mä olin vähän allapäin ja kelasin, et sä et enää tykkää musta, kun käyttäydyit jotenkin kummasti siel riparilla, mut joo..."

Voi että mä tykkään siitä. Se saattoi mut bussipysäkille ja odotti mun kanssa bussia. Ihmiset kohteli meitä kun paria - yllättäen, käveltiin käsi kädessä ja nojailtiin toisiimme kun istuttiin siinä pysäkin vieressä - ja kaikki oli mun mielestä yhtäkkiä kauheen selvää, ihanaa ja jotenkin rentoa. Ihan kuin kaikki lukot mun sisällä olis auenneet ja kaikki negatiivinen olis kadonnu savuna ilmaan. 

Halattiin tosi pitkään, enkä melkein ehtinyt bussiinkaan. Se vilkutti mulle vielä bussiin ja lähti.

Himassa kävin suihkussa ja se oli soittanut ja jättänyt viestin vastaajaan. Kuuntelin sen tajuttoman epäselvän viestin: 

"Mul on ikävä sua... En haluis yhtään lähtee sinne leirille huomenna, mä en haluu olla yksin enää. Soittele mulle... Moi." 

Soitin sille ja tehtiin sotasuunnitelma: se soittaa aamulla ja sanoo leirin vetäjille, että se on kipeä eikä pääse tulemaan, ja sit se sanoo äidilleen että se leiri on peruttu. ;D Ja niin se tekikin.

Me nähdään taas tänään. Soitteli tossa äsken ja änkytti jotain ihan omaa siinä, eli suomeksi sanottuna se oli tosi jäässä. :) Mut ihan söpöä. Meen kai Emmin kanssa vielä tänään tupakalle - ei oo varmaa vielä - ja odottelen, että toi yksi ihanasekopää soittelee mulle.

Mä halkean. Onnesta.

Emmi sanoi, että mä varmasti hymyilen kuin Naantalin aurinko.