Muksut oli ihan kamalia taas, mut onneks angstinen Sonja otti pahan olon pois, kun suuntasi mun ajatukseni itseensä. Ihanaa puhua sen kanssa taas kunnolla, vaikkei mulla olekaan sille mitään tähdellistä kerrottavaa, koska mun elämä on niin saatanan tylsää.

Huomenna taas kaitsemaan kakaroita, mutta jaksan siellä muutaman tunnin kun tiedän, että saan rahaa.

Opistolle lähetettävä tekstinäyte on kohta valmis. Tykkään siitä, mutta aion näyttää sen vielä Susselle ja ehkä Kirsillekin, jos se vaan jaksaa lukea. Ja Sonja saa tottakai valaista mua taas ja antaa rakentavaa palautetta, se on ainoa joka osaa sitä kunnolla antaa. Uskon kyllä ettei se tykkää tekstistä, mutta ei se mitään. Sitä paitsi aion kirjoittaa parikin tekstiä joista ihmiset saa päättää mielestään parhaimman, mutta loppupeleissä mä päätän ihan itse mitä lähetän sinne ja mitä en.

Mua inhottaa vieläkin, ettei se yksi ihminen voi enää pitää musta. Joo, meidän välit meni aika hakoteille tammikuun lopussa, enkä sen jälkeen ole saanut sitä ystävyyttä enää kasaan, en vain voi saavuttaa enää sitä luottamusta ja sitä kaikkea, mitä meillä kesällä oli. Viime kesä oli ehkä hienointa aikaa, enkä pyyhkisi pois päivääkään ja juuri tämä sama henkilö teki mun kesästä tuhat kertaa paremman kuin miltä aluksi näytti. Joku edes kesti mun kesäsekoiluja, sitä Mirkaa joka oli järkyttävän sekaisin, pihalla, rikki ja tuhansina paloina. Voi kun mä saisin sen ihmisen vielä lähelleni. Oma tyhmyys on taas kaiken A ja O.

Kirjoitin taas, tunteet on nyt suoraan saatu kirjoitettua vaikka paljon siitä tekstistä puuttui. Tosi julma olo näiden tosiasioiden kohtaamisten takia - raukkaparka - mutta en mä sanojani kadu. Mun mielestäni asia on näin ja mä en voi sille mitään ja jos se jotakuta häiritsee niin mä en voi asialle yhtään mitään.

Kaikki on ihan erilaista nyt kuin ennen. Viikonloput on nykyään oikeasti merkittäviä ja ihania, ennen eivät olleet, mutta nyt viikot ovat tyhjiä, kylmiä ja tylsiä. Oon jopa jaksanut panostaa kouluun ja se tarkoittaa, että mun elämä on oikeasti menossa kohti tylsyyden huippua. Asialle tietysti voisi tehdä jotain, muttei mulla kyllä ole viitsimistäkään.

Matikan kokeesta tuli 8- ja olin hetken aikaa ylpeä itsestäni.
Nyt se ylpeys on taas kadonnut, mutta ei voi mitään. Ehkä mun on vaan kestettävä tää vaihe jälleen kerran, toivottavasti depis ei kestä yhtä kauaa kuin yleensä. Tai sitten se on vaan tämä hetki ja huomenna kaikki on paremmin.